27.10.2017

Sarjishaaste #28: Paras klassikko


Ankkapurhan raunioihin kätketty aarre vie Akun, veljenpojat ja Roope-sedän Skotlannin ylämaille Carl Barksin klassikossa Vanhan linnan salaisuus. Tarina tuli tutuksi Aku Ankan perinteisen joululiitteen, numeron 52 B:n muodossa vuonna 1987. Omalaatuinen taika on aina ympäröinyt 13 x 17 senttisten, vihkomaisten lehtisten lukemista, ja hypistely saa edelleen varsin nostalgisen tunteen aikaiseksi. 

Barksin käsikirjoittama ja piirtämä seikkailu ilmestyi alunperin 40-luvun lopulla, ja Suomessa ensimmäistä kertaa Aku Ankka-lehdissä vuonna 1972. Disneyn sarjakuvien tietokanta-sivustolta löytyy mielenkiintoinen galleria eri maiden versioista, linkki tässä

Tarinan alussa Roope-setä kutsuu salamyhkäisesti sukulaisensa koolle. He matkaavat perintötiluksille etsimään piilotettua aarretta, ja erityisesti Tupu, Hupu ja Lupu jännittävät linnassa lymyileviä aaveita. Richard Ankanmielen haamu, kiviseiniä valaiseva röntgenkone ja partasuinen suvun uskottu Skotti MacTerrier tuovat aarrejahtiin omat juonenkäänteensä.


Tarinan mukaan Aku kärsii reumasta, ja kylmän kolkko linna pahentaa ankkapolon oireita. En muista törmänneeni muihin ankkatarinoihin, joissa joku päähahmoista potisi elinikäiseksi jäävää sairautta - mielenkiintoinen ja hauska yksityiskohta siis. Myös vanha väritystyyli miellyttää silmää, ja kerronnallisuus on silkkaa neroutta.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut vanhojen Ankka-tarinoiden pariin palaamista, ja toivottavasti projektille olisi jossain välissä kunnolla aikaa. Vanhan linnan salaisuuden äärellä on ihan oma tunnelmansa, jota on haastavaa pukea sanoiksi. Se on sekoitus kultaisia muistoja, jännittäviä hetkiä, tuttuja hahmoja kohtaan tunnettua kiintymystä ja visuaalista iloa. Kun sarjakuva on jotain enemmän, se on juuri tätä. Lukemista parhaimmillaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti