21.10.2017

Maalaavat näyttelijät: Jim Carrey

Ihailen suuresti taiteilijoita, jotka kykenevät välittämään töidensä kautta jotain syvempää -itsestään tai koko maailmastamme. Abstrakti ja suurieleinen taide ei ole välttämättä aina sitä yleisöystävällisintä, ja tällöin haastattelut ja taiteilijan kertoma voivat toimia merkitysten avaajina. Niiden lukeminen ja katsominen kannattaa myös silloin, kun haluaa todella ymmärtää luovan tekijän sisimmästä jotain. 

En tiedä onko tämä jokin ikä- vai henkisen kasvamisen juttu, mutta myös itselle on vasta hiljattain alkanut avautumaan koko taiteen maailma entistä järisyttävämmässä mittakaavassa. Olen ollut visuaalisten luomusten edessä itsepintaisen kiinnostunut vain kaikesta selvästä ja esittävästä, tehden sitä itsekin, mutta nyt... jokin toinen portti on auennut. Tauko omassa työskentelyssä on saattanut vaikuttaa, kuinka yhä enenevässä määrin katson ja näen. Kiinnostus on laajentunut, ja kaiken sen edessä voi vain haltioitua loputtomiin. Kuin askel taiteen eteisestä olohuoneeseen.

Liekö Hollywood-näyttelijöiden parissa on meneillään jokin buumi maalata, en tiedä, mutta kuten Anthony Hopkinsin primitiivisiä hahmoja katsoessa, voi Jim Carreynkin kohdalla todeta luovan ilmaisun ulottuvan näyttelijälahjojen ulkopuolelle.

"Eva", 2016 @Jim Carrey

Minidokumentissaan I needed Color Carrey kertoo lapsuutensa ja avioeronsa jälkeisten tuntemusten kautta tavastaan ja tarpeestaan luoda. Maalaaminen on terapiaa. Oman kotinsa galleriakseen ja työskentelystudiokseen muuttanut Carrey on persoona, joka osaa todella pukea sanoiksi sen, mitä sanattomalla ilmaisullaan viestii. Kuusiminuuttinen video näyttää myös mielenkiintoisen kontrastin komediarooleistaan tunnetun ja vakavamielisemmän taiteilijamiehen eri puolissa.

"Making art in general is not really a choice. Even acting—all this stuff is the same thing to me. It’s just different modes of creativity." - Jim Carrey, W magazinen haastattelussa


2 kommenttia:

  1. Katsoin videon ja olipa naulitseva video. Onpa Jim taitava, mutta näinhän se yleensä on, että taiteilijat ovat monilahjakkuuksi. Aina olen Jimissä miettinyt tuota herkkää puolta, koska se näkyy kaiken häsän ja nauramisen alta. Ymmärtääkseni hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä on ominaista monille herkille taiteilijoille. Voin kuvitella, miten maniassa aika katoaa ja Jim vain luo ja luo, kuin luomisprosessi, jonka jälkeen tulee uupumus. Hienoja ja vaikuttavia teoksia, rakastan värejä, joten kyllä kolahti.

    Mukavaa viikkoa sinne ja kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta, en tiennyt, että Jim maalaa taidetta. :)

    VastaaPoista
  2. Eipä kestä! Itsekin tykkään kun löytyy uutta katsottavaa :) Carreyn tavassa puhua ja tehdä on todellakin jotain lumoavaa ja "luovaa hulluutta".

    VastaaPoista