22.9.2017

Sarjishaasteen aloitus kotimaisen kauhutarinan voimin

Twitterissä on kiertänyt 31 päivän sarjishaaste, jonka oheisen listan on laatinut sarjakuvataituri @outonaapuri. Sain haasteen myös vastaan, ja päätin koota omat vastaukset twiittaamisen lisäksi bloggaamalla. Kiitos @Rosgakori tästä aivonystyröitä ja muistoja kutittavasta listaustehtävästä!

Ennen varsinaista listan kimppuun käymistä, tuntuu pakolliselta tiivistää omat ajatukseni kyseisestä kirjallisuuden ja taiteen muodosta. 

Sarjakuvien ansiosta opin aikanaan lukemaan jo ennen kouluun menoa. Kuten monessa muussa suomalaiskodissa, Aku Ankka tilattii ennen kuin olin syntynytkään, ja se oli takuulla ensimmäinen tekstiä ja kuvia sisältävä lehti joka käteen tarttui. Myöhemmin opettelin myös piirtämään Akun kansia kopioiden, joten kunnia niille kuuluu myös siinä, kuinka kaikista luovista toimintatavoista valiten kasvoin kaikkein voimakkaimmin juuri visuaaliseksi ihmiseksi.

Lukutaidon omaksumisen jälkeen mukaan tulivat myös muut sarjakuvalehdet, Asterix ja Obelix sekä Karvinen. Nuorena kävin paikallisen kansalaisopiston sarjakuvalinjan silkasta rakkaudesta piirtämiseen ja ruututarinoihin. Nyttemmin kirjahyllyssä romaanien ohessa on oma paikkansa näille teoksille, joiden äärellä ei vain koskaan kyllästy.

Ja nyt:


Marko Hautala & Broci - Pale Toes. Haamu, 2017. Alkup. Varpaat, 2016. 108 s. Mistä: Arvostelukappale


Pale Toes on englanninkielinen käännös kirjailija Marko Hautalan ja sarjakuvapiirtäjä Brocin viime vuonna ilmestyneestä Valkoiset varpaat-teoksesta. Alkuperäinen kauhutarina Varpaat ilmestyi kaksi vuotta sitten Haamu-kustannuksen Valkoiset varpaat-kokoelmateoksessa. Molemmissa genreissä, sekä kauhukirjallisuudessa että sarjakuvissa, tarttuu aina mielellään kotimaisten tekijöiden tuotoksiin. 

Lukukokemus itsessään oli lähtökohdiltaan normaalista poikkeva, sillä tiesinhän loppuratkaisun entuudestaan. Odotin sitä vastoin uteliaana tiettyjä kohtauksia sarjakuvan muodossa, kohtia jotka novellin parissa saivat jännityksen valtaan. 


Mustavalkoinen toteutus on visuaalisesti toimiva valinta, ja tehostaa tarinan lähtökohtaisestikkin ankeaa tunnelmaa: Pete ja Nina ovat patikointilomalla, parisuhde  kriisissä ja hotellikin epäkelpo. Baarissa pariskunnan pöytään istuu Alex, huoleton ja suorasanainen luola-asiantuntija, joka lupaa viedä kaksikon perinteisiä turistikohteita jännittävämpään paikkaan.

Juotujen oluiden jälkeen Ninaa ja Peteä ei tarvitse enää suuremmin houkutella. Mutta mitä luolista löytyy, ja miksi Alexilla on vain kuusi varvasta?

Brocin tyylissä on nähtävissä mangavaikutteita, ja hahmojen olemus on voimakkaasti ilmaistua. Tyyli korostaa hauskasti etenkin Ninan tuittupäisiä luonteenpiirteitä, välillä ehkä sortuen jopa tragikomiikan puolelle. Pidin ruuduista joissa näkyi ympäristöä, etenkin luolastoa jonne kolmikko baarista suuntaa. Kerronta on muutoin hyvin lähikuvapainotteista. Vaikka tunnelma itsessään ei sarjakuvamuodossa yllä alkuperäistekstin tasolle, oli mielenkiintoista tarkastella Ninaa, Peteä ja Alexia kuvitettuina. Sarjakuva antaa kuvallisen muodon myös sille tuntemattomalle, joka asettaa tarinan kauhu- ja jännitysgenreen. Lopputulos on onnistunut, ja Brocin taiteelliset intressit kauhu-teemaa kohtaan pääsevät hyvin esille.

Olen aina fanittanut Haamun kirjojen neliskanttista muotoa, ja Pale toes-teoksen kohdalla se on kerrassaan osuva ja upea. Näitä lisää!

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi: Harkitse kahdesti tuntemattoman mukaan lähtemistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti