23.9.2017

Sarjishaaste #11: Sarjis, josta muistan joka ruudun


Joihinkin asioihin assosioituu vahvasti tietty muisto, ja tämä on itselle yksi niistä: Aku Ankan Taskukirja numero 130, ja erityisesti ensimmäinen tarina Tottako vai haaveunta? En edes tiedä, kuinka monta kertaa olen sen lukenut, mutta kyseinen taskari on kulkenut mukana 90-luvun alusta lähtien, ja sen pariin on palattu epäsäännöllisen säännöllisesti. Tarina oli ensimmäinen, jonka muistan kolahtaneen isosti, ja taskareiden ahminta alkoi todenteolla. Monet muut Akun ja kumppaneiden seikkailut eivät ole syöpyneet yhtä tarkasti mieleen, mutta taskukirjojen kansista muistaa usein, onko sisällöstä pitänyt vai ei. 
Numero 130 on ilmestynyt vuonna 1991, aikana jolloin joka toinen aukeama oli vielä mustavalkoinen. 

Alkuteos Traum oder Wirklichkeit?
Suomennos Renne Nikupaavola
Tekstaus Aaltonen
1991
kuvat @Disney

Tupu, Hupu ja Lupu ovat huolissaan Akusta, joka päivät pitkät haaveilee pihalle parkkeeratun laivan kannella, mieli muissa maailmoissa. Öisin Akun uniin ilmestyy mystinen prinsessa, mutta uni muuttuu pian painajaiseksi: luihunaamainen rotta vie kaunokaisen, eikä unikuvien tulkinnasta tule tolkkua. 


Samaan aikaan Pasifika-planeetalla Prinsessa menettää rauhantahtoisen kansansa ja kotinsa
rosvoritari Ratte Bandidolle. Rotta on suistanut oman planeettansa luonnonvarat perikatoon, ilmasto on muuttunut ja puut loppu, joten uusi planeetta joutuu julman ryöstöhyödyntämisen kohteeksi (tämähän on ajankohtaista dystopiaa! :D ). Pasifika alistuu Ratten tyrannialle, ja Prinsessa lukitaan tyrmään.

Ala-asteikäisenä 90-luvun alussa ei voinut vielä ymmärtää mitään ilmastonmuutoksesta, eikä aiheesta taittu yleisesti puhua muutenkaan juuri lainkaan. Nyt, yli 25 vuotta myöhemmin, tarinaa voi tarkastella ihan uudessa valossa, kun uutisissa vilisevät jo otsikot Marsiin muutosta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta. Tarinan krediitteihin voidaan siis luetella myös ajattomuus, mielenkiintoinen verrannollisuus yhteiskuntaan ja ahneuteen planeetan kustannuksella. 

Pasifikan kansalta puuttuu välineistö ja taito vastarintaan, joten Prinsessa keksii lähettää rohkean nuorukaisen hakemaan avuksi Aku Ankkaa maasta. Yhdessä kansan vanhimman kanssa he punovat juonen joka harhauttaa Ratte Bandidoa, ja nuori pasifikalainen ankka matkaa toiseen aikaulottuvuuteen hakeakseen apua.


Huonotuurinen ja usein mokaileva Aku on kerrankin sankari, ja Ratte saa ylivertaisen vastustajan. Ammuttujen suolarakeiden ja mankasta soitetun älämölön (Pääppösten rap-tykityksen) avulla vallankaappaajan joukot kukistuvat yksinomaan Akun ansiosta. 


Sanavalinnat ja vuoropuheet ovat tuttua laatua, ja joukosta löytyy muutama helmikin. Taskareiden suomentajia voi kiittää sanavarastosta, joka lukemisen parissa on karttunut. Lentävät lauseet, nimiväännökset ja huumori ovat jo kulutettuja mutta yhä päteviä kehuja. Vanhojen taskareiden värityksessäkin on jotain silmää miellyttävää simppeliyttä.


Akun saapumisella Pasifikalle on kuitenkin pian ikäviä seurauksia. Planeetan ennen sodasta mitään tietämätön ja seesteinen nuoriso ottaa mallia asetta räiskivästä maan ankasta. Vanhojen neuvoston ohje Prinsessalle on lähettää Aku pikimmiten takaisin omaan kotiinsa, ennen kuin pasifikalaiset lapset turmeltuvat täysin. Surumielin valtansa takaisin saanut hallitsija lähettää nukkuvan sankarin paluumatkalle maahan.

Aku herää hyttinsä riippumatosta lähtöään seuraavana aamuna, kuin ei olisi missään ollutkaan. Viereltä löytyy jäähyväiskirje Prinsessalta. Veljenpojat ovat edelleen ymmällään omituisesti käyttäytyvästä sedästä, joka viimeisessä ruudussa polttaa kirjeen surkea ilme naamallaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti