14.9.2017

Mats Strandberg - Hoivakoti

Mats Strandberg Hoivakoti Hemmet Like kirjaKIRJA. Mats Strandberg - Hoivakoti. Like, 2017. 

Alkup. Hemmet, 2017. 367 s. Mistä: ystävältä saatu


"Kuolema on aina läsnä Mäntykodissa. Tämä on viimeinen pysäkki. Vaikka kukaan ei puhu siitä ääneen, kaikki tietävät, että täällä harvoin ryhdytään pitämään elämää yllä."


Aikaisemmin tänä vuonna luettu kokemusperäinen tietokirja Muista minut (Anne-Maarit Koivuniemi, Atena) antoi näkökulmaa Alzheimerin tautiin omaisen silmin. Mats Strandbergin Hoivakoti puolestaan pureutuu muistisairauden mielikuvitukselliseen puoleen kauhukirjailijan ottein. Jos jotain yhteistä näin erilaisista mutta samaa aihealuetta käsittelevistä teoksista voi sanoa, niin molempien jäljiltä sisintä jää kaihertamaan pieni möykky. Toisessa surullisella ja realistisella, toisessa kihertävän jännittävällä tavalla.

Ihmiset ovat taipuvaisia pelkäämään tuntematonta. Dementoituneen ihmisen mieli kauhutarinan kohteena on Strandbergiltä sekä rohkea että onnistunut valinta. En ole lukenut kirjailijan edellistä teosta Risteilyä, mutta merellä laivassa, pakomahdollisuuksien ulottumattomissa, on arvatenkin paikka tietynlaiselle kauhulle. Muistisairauden takaa löytyy toisenlainen paikka; potilaiden kokema maailma, josta emme koskaan voi päästä täyteen selvyyteen.

Hätääntyneen ja neuvottoman läheisen olemus tulee aidosti esiin Joelissa, joka tarinan alussa on raskaan totuuden edessä: äiti ei enää pärjää. Syyllisyys menneistä vuosista kalvaa miehen mieltä, mutta yritys hoitaa äitiä kotona kaatuu nopeasti mahdottomuuteensa. Molempien elämää muuttava seuraava askel on kohti Mäntykotia.

"Mitä hän on pakottanut äitinsä tekemään? Vajaat kaksikymmentä neliötä kokonaisen talon sijaan. Puutarha vaihtuu lukittuihin oviin ja ikkunoihin, joita saa avattua vain muutaman sentin raolleen.
Entä jos äiti traumatisoituu muutosta? Eikä selviä traumasta hengissä?
Joel tietää erittäin hyvin, miksi tämä asunto on vapautunut. Joku on kuollut, oletettavasti tässä sängyssä."

Äidin käytös muuttuu hoivakodissa, eikä Joelin henkistä kuormaa helpota myöskään hoitajana työskentelevä nuoruuden ystävä Nina. Yhteinen historia on täynnä kipua, karvaita muistoja ja pettymyksiä. Nykyisyys näyttää vihreiltä käytäviltä, tuoksuu muovimattoon pinttyneeltä virtsalta ja tuntuu ohikiitäneeltä elämältä. Äiti alkaa puhua vieraasta, joka ei ole tästä maailmasta. Hoivakodin käytävän loisteputket välkkyvät öisin. Jotain pysäyttämätöntä on alkanut tapahtua.

Mats Sandberg on hankkinut itselleen korkealuokkaisen tittelin: Ruotsin Stephen King. Kauhun kuningas tulee mainituksi myös Hoivakodissa, sijoittuneena Joelin kirjahyllyyn, joten tämä lienee kirjailijan ele omaa esikuvaansa kohtaan. Väistämättä tulee mieleen, mahtaakohan miestä jo ärsyttää vertaus amerikkalaiseen edelläkävijään. Harva toimittaja (ja kirjabloggari, haha) varmaan jättää asian mainitsematta. Kauhukirjailijaksi profiloituminen istuttaa ehkä puoliväkisin tuolle kiikkulaudalle, ja omat ansiot määrittävät, millä tavoin siitä irtaantuu. Hoivakodin perusteella Strandbergin jalan- (ja kynän!) jälki kuuluu ehdottomasti sysipimeälle polulle kohti kauhunjanoisten lukijoiden mieliä. 

Kiitos kerrankin syksyiselle säälle, sateiset ja pimeät illat ikkunan takana buustasivat jännittävää lukutunnelmaa entisestään. Halloween alkaa lähestyä, ja kauhugenrestä luettavaa etsivälle Hoivakoti on ehdoton suositus. 

"Loisteputket sammuvat. Katkaisija hehkuu käytävän päässä kuin punainen silmä.
Jokin on täällä alhaalla yhdessä hänen kanssaa.
Älä käänny. Olet hävinnyt pelin, jos käännyt"

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi: Kauhua vanhainkodissa

2 kommenttia:

  1. Hienot sitaatit olet tähän valinnut. Upea teos ja hyrrrr tuota kantta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitaatteja valitessa menikin tovi, oli vaikea päättää mitä valita. Monia mahtavia kohtauksia :D

      Poista