20.9.2017

Seitsemän kirjailijan kauhunäytös: Valkoiset varpaat

Valkoiset varpaat Marko Hautala Haamu kauhutarinoita

KIRJA. Marko Hautala (toim.) - Valkoiset varpaat: kauhutarinoita. Haamu, 2015. 175 s. Mistä: Arvostelukappale


Havahdun kauhu- ja jännityskirjojen parissa usein lukuharrastuksen yhteen hienoimpaan piirteeseen: paikallaan olemalla, mitään muuta tekemättä, voi kokea ja tuntea vaikka mitä. Kirja tuo liki tilanteita ja paikkoja, joihin ei suurin surminkaan vapaaehtoisesti menisi. Kauhutarinoissa pääsee sisälle hahmojen nahkoihin, hahmojen jotka ovat kauhuissaan, paniikissa, suunniltaan ja... itse saa röhnöttää sohvalla. Pulssi voi kuitenkin kiihtyä, epämääräinen olotila vallata, ja tulee kiire lukea kohti loppuratkaisua. Mahtavaa viihdettä!

Haamu-kustannuksen julkaisema Valkoiset varpaat (2015) on kokoelma kauhutarinoita nimekkäiltä tekijöiltä. Seitsemän tarinaa esittelevät hyvin erilaisia kauhu- ja pelkokokemuksia. Pelko ja ahdistus kumpuavat jostain alkukantaisuutemme syövereistä, ja niiden kaapatessa järjellisen ajattelun vaihtoehtona on joko sopeutua, lamaantua tai paeta. Inhimillistä yhtä kaikki, ja silti hyvin eläimellistä. Valkoisten varpaiden kokoelmassa tarinoiden hahmot kokevat ja näyttävät laajan kirjon reagoimista tuntemattoman ja epätodellisen edessä.

Tarinoiden takana ovat kirjailijat Satu Grönroos, Virpi Hämeen-Anttila, Sami Hilvo, Jaakko Yli-Juonikas, Essi Kummu, Marko Hautala ja Anders Fager.

Valkoiset varpaat Haamu kauhutarinoita Essi Kummu Virpi Hämeen-Anttila Marko Hautala Satu Grönroos Anders Fager Jaakko Yli-Juonikas


Kirjan kauhutarinoissa liikutaan todellisuuden molemmin puolin. Satu Grönroosin Älä yötä pelkää onnistui luomaan sen tutun tunteen, joka valtaa usein kauhuelokuvia katsoessa. Päähenkilölle tekee mieli huutaa juokse! Lähde hyvä ihminen pois! Miten turhauttavaa. 

Sami Hilvon Kehdosta hautaan on puolestaan pysäyttävää dystopiaa kolmensadan vuoden päässä. Tänä päivänäkin puhumme yksilön ohjailusta ylemmältä tasolta, mutta Hilvo vie vapauden riiston ihan omaan sfääriinsä. Virpi Hämeen-Anttilan Suljettu osasto luottaa perinteisiin aaveisiin, tapahtumapaikkanaan kirjasto - tässä jos missä on lukutoukan lempikauhutarina. 

Anders Fager sekoittaa  tiukkaa toimintaa ja tuntematonta uhkaa hengästyttävällä tahdilla etenevässä tarinassa Kuolema saapuu BodskäriinEssi Kummu hämmentää sekä lukijan että päähahmonsa päätä Manhattanilla, jonka taivaalla leijailevat kuolleet . Jaakko Yli-Juonikas kertoo Komentaja Kalmin kautta taistelutantereen kauhuista sisällissodan aikaan, ja kirjan päättävä Marko Hautalan Varpaat saa viimeistään irvistelemään inhosta ja jännityksen ilosta. Mikä kattaus!

Valkoiset varpaat oli useiden lyhyempien tarinoidensa ansiosta piristävää luettavaa ja vaihtelua pidempien romaanien lomassa. Aina lukuaika ei ole tuntien pituinen, joten "välipalaksi" tai iltasaduksi haukattu kauhutarina tyydytti lukemisen kaipuun pienempinä annoksina. Kirja sopisi mainiosti mökkilukemiseksi yksin tai yhdessä ääneen, mieluiten ilman sähköjä kynttilöiden valossa. Kihelmöivä fiilis taattu.

"Yöllä kun en saanut unta nousin sängystä ja tuijotin pimeälle pihalle. Aukaisin ikkunan ja olin hypätä. Unettomia öitä seurasivat huonot päivät, niitä tuli virtanaan, kiepuin niiden karusellissa ja oksensin pois pahan olon. Vähitellen annoin periksi. Viekää, hivuttakaa hermoparantolaan. Sulkekaa hullujenhuoneelle.
-Satu Grönroos - Älä yötä pelkää"

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi: Monipuolinen kauhukattaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti