3.7.2017

Pavel Sanajev - Haudatkaa minut jalkalistan taakse

Haudatkaa minut jalkalistan taakse Pavel Sanajev Into 2003 venäläinen nykykirjallisuus

KIRJA. Pavel Sanajev - Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Into, 2003. 


Alkup. Pohoronte menja za plintusom. Mistä: kirjastosta
"En ollut koskaan syönyt jäätelöä. Mummo osti itselleen usein eskimon tai herkkutötterön, mutta minua hän kielsi edes nuolaisemasta ja antoi maistaa vain päällysteen lohkeilevaa suklaata sillä ehdolla, että juon heti sen päälle kuumaa teetä."
Jos nyt järjestäisin lukupiirin, valitsisin luettavaksi tämän kirjan. Jos saisin kuulla sadan ihmisen ajatuksia yhdestä kirjasta, haluaisin kuulla, mitä muut ajattelevat tästä. Päällimmäiset fiilikset kirjan päätteeksi ovat vähintään erikoiset.

Saša on pieni poika, jonka elämä on sekavampaa kuin yhdenkään 8-vuotiaan tulisi kestää. Äiti on hylännyt hänet babushkan hoiviin, ja erilaiset sairaudet vaativat jatkuvaa lääkitystä ja hoitoa. Tämä on kumminkin vain mummon kertoma selitys, jonka kanssa ristiriidassa ovat niin Sašan äidin kuin vaarin puheet ja ajatukset. Mikä totuus onkaan, jää lukijan tulkintojen varaan. Joka tapauksessa, sekasopan aineksina porisevat Tukholman syndroomaa ja lapsen sokeaa uskoa, maustettuna sairaalloisella pelottelulla ja solvauksilla. Soppaa hämmentää Nina Antonovna, mummo suoraan helvetistä. Kirja muistutti taannoisesta artikkelista, jossa tytärtään sairaaksi uskotellut äiti löytyikin itse kuolleena, ja valheiden vyyhti alkoi paljastua julmaksi Munchhausenin oireyhtymäksi (ja josta on tehty myös dokumentti). Ihan näin radikaaleja eivät kirjan tapahtumat ole, mutta mielenvikaiselta vaikuttavaa mummoa on lukiessa helppo inhota.

Pavel Sanajev ponnahti Venäjän nykykirjailijoiden kärkikaartiin heti esikoisteoksellaan, jonka erikoinen nimi ei voi olla herättämättä huomiota kirjahyllyssä. Haudatkaa minut jalkalistan taakse on palkittu ja kehuttu, sen huomaa nimen Googleen kirjoittaessa. Kunnia kuuluu myös kääntäjä Kirsti Eralle, ja tässä kohtaa tunnustan myös häpeällisesti tietämättömyyteni niin venäläistä kirjallisuutta kuin sen käännösmääriä kohtaan. Kirja herätti kuitenkin uteliaisuuden venäläisten kirjailijoiden inspiraationlähteitä ja kulttuuria kohtaan, joten tästä on hyvä jatkaa.

Tapahtumien kertojana toimiva Saša tavoittaa hetkittäin tilannekomiikkaa selittäessään mummon edesottamuksista, mutta takakannen esittelytekstissä mainittuna burleskina komediana kirjaa on jotenkin vaikea pitää. Kiroileva ja nalkuttava muori on myös miehensä kauhu, ja vaari kalppiikin usein karkuun "kalalle" tai ystävänsä luo. Fiktiota oli hetkittäin vaikea pitää sinä itsenään, ja ajatuksissani harhailin miettimään mitä moinen henkinen väkivalta ja nöyryyttäminen oikeasti voivat aiheuttaa lapsen psyykeelle. Myötäelin otsa kurtussa pojan kokemuksia, joissa mummo käyttäytyi kuin tulikivenkatkuinen narsisti.

Lukiessa jännitin, huusin mielessäni "ei, ei!" ja luin vauhdilla kääntääkseni sivuja rivakkaan, tietääkseni nopeasti miten poikaparan kertomus päättyy. Pavel Sanajev, tuntematon henkilö naapurimaasta, sai minut sanoillaan näin sekaisin. Vau. Tätä on kirjallisuuden taika!

"Ihanko totta minä nyt istun penkille kuten kaikki muutkin, laitan polven toisen päälle ja syön kokonaisen jäätelön? Se ei voi olla totta. Syön, pyyhin huuleni ja heitän paperin roskikseen. Mainiota!Mummo osti kaksi eskimoa. Ojensin jo kättäni, mutta hän laittoi toisen niistä kassiinsa, toisen avasi ja alkoi syödä.- Annan sen sinulle kotona teen kanssa, muuten mätänet taas kokonaisen kuukauden, hän sanoi, istuutui penkille, laittoi polven toisen päälle, söi eskimon, pyyhki huulensa ja heitti paperin roskikseen."

Tässä on epäilemättä yksi vuoden mieleenjäävimmistä lukukokemuksista.

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi: Hämmentävä pikkupojan kertomus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

En ole koskaan-leikki alkakoon!

En ole koskaan #1: Katsonut Rocky-elokuvia Tiedättehän en ole koskaan -leikin, jossa pisteen saa sellaisista tekemättömistä tai kokematto...