8.7.2017

Daniel Cole - Räsynukke

Daniel Cole Räsynukke Ragdoll 2017

KIRJA. Daniel Cole - Räsynukke. Gummerus, 2017. 


Alkup. Ragdoll, 2017. 444 s. Mistä: arvostelukappale

"Luonnottomaan asentoon vääntynyt alaston ruumis näytti leijuvan vajaan puolen metrin korkeudessa epätasaisen puulattian yläpuolella. Se oli selin huoneeseen ja katsoi ulos valtavasta ikkunasta. Sitä piteli paikoillaan satamäärin lähes näkymättömiä siimoja, jotka oli kiinnitetty kahteen järeään metallikoukkuun.  Kesti hetken, ennen kuin Wolf tajusi edessään olevan näkymän häiritsevimmän piirteen: mustan jalan, joka oli liitetty valkoiseen vartaloon."

Uteliaisuus loppuratkaisua kohtaan oli järisyttävä, ja kaikki 444 sivua Räsynukesta oli ahmaistava kahdessa illassa. Jännitysvetoisen juonen päästessä vauhtiin, olisin varmaan pidättänyt hengitystä viimeiselle sivulle saakka, mikäli se olisi fyysisesti ollut mahdollista. Rohkenen väittää että tässä todellakin on, kannen kuvailua kompatakseni, vuoden paras käännösdekkari. 

Lontoolaisesta huoneistosta löytyy irvokas sarjamurhaajan työnäyte: siimoin aseteltu ruumis, koottuna kuuden eri uhrin osista. Etusormi osoittaa vastapäisen rakennuksen ikkunaa, jossa asuu rikosylikonstaapeli Wolf. Tutkinnan kaoottinen kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa todenteolla, kun murhaaja ilmoittaa seuraavan kuuden uhrin nimet ja surmapäivämäärät. Kansikuva korostaa oivallisesti tätä risaista pulmaa, jonka harsiminen ja kokoon saaminen vie poliisilta kaikki voimat. 

Räsynukke on mielenkiintoinen ja osuva myös ajankuvana, sillä se tuo korostuneesti esille median sen häikäilemättömimmässä nykymuodossaan: Wolfin ex-vaimo Andrea on yksi urapyrkyreistä toimittajista, joiden työnantajina toimivat skuuppihimoiset ja katsojia kalastelevat mediatalot. Jopa laittomuuden rajalla voi tasapainoilla kuin trapetsilla ja vaikka tipahtaakin, kunhan saa parhaimmat jutut, ja ennen kaikkea ensimmäisenä. Poliisin tutkintaa moinen toiminta harvoin auttaa.

Teoksen käännösoikeudet myytiin yli 30 maahan jo ennen sen ilmestymistä, seikka josta esikoiskirjailijat tuskin uskaltavat usein edes haaveilla. Kirjan lopussa olevan lyhyen haastattelun perusteella Cole vaikuttaa vilpittömän nöyrältä kirjansa saamasta huomiosta, vaikka Räsynukke on hypensä ansainnut. Jatkoa on kuulemma luvassa jo ensivuonna, joten tämä nimi on syytä pitää mielessä. 

Kirjan henkilögalleria on herkullinen. Rikosylikonstaapeli Wolf - William Oliver Layton-Fawkes - on luonteensa puolesta lempinimensä ansainnut, ja hänestä voi löytää jopa jotain suomalaista. Mies on jäyhä ja juro, mieluummin vähäsanainen kuin iloinen pulputtaja, ja aatteidensa puolesta taisteleva. Joskus tapahtuu ylilyöntejä, ja "tarkoitus pyhittää keinot" on kirjoitettu dna:han. Yksi omista lempihahmoistani oli myös rikostutkinnan harjoittelija Edmunds, joka panosti työhön kaiken aloittelijan intonsa, ja onnistuttuaan jossakin itseluottamus ja vauhti vain kasvoivat. Nopea ajatuksenjuoksu ja teoriatieto sekä ärsyttivät että aikaansaivat ihailua vanhemmissa kollegoissa. Mieleen nousi hauskasti jostain syystä tv-sarja Criminal Mindsin Spencer. 

Rikoksen laadusta huolimatta kerronta ei missään vaiheessa mässäile verellä, suolilla ja jauhelihalla. Kirjailija on keskittynyt kohtauksien yksityiskohdissa hahmojen reaktioihin ja toimintaan, ja ehkä juuri tämä on yksi niistä mielenkiintoa nostattavista seikoista, jotka pakottivat alussa mainittuun kirjan ahmaisuun 48 tunnin sisällä. Toinen mainitsemisen arvoinen piirre on huumori, joka oli taidokas sekoitus jotain lakonista, mustaa ja nokkelaa. Toisin kuin luomansa sarjamurhaaja, Cole on kursinut kasaan täydellisen luomuksen.

"Wolf napautti varovasti hahmon ojennettua oikeaa kättä. Kämmen näytti vaalealta verrattuna kädenselän päivetykseen ja moitteettomasti hoidettuihin violetteihin kynsiin. Kymmenittäin silkinhienoja lankoja piti ojennettua käsivartta paikoillaan, ja vielä kymmenkunta kannatteli suorana sojottavaa etusormea.  Wolf varmisti, että ketään ei ollut kuulemassa, ja nojautui sitten kuiskaamaan Simmonsille.  "Se osoittaa minun asuntoni ikkunaan."

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi:  Sarjamurhaaja-jännäri lakonisella huumorilla

1 kommentti:

  1. Kyllä, tämän dekkarirotankin on myönnettävä, että Räsynukke lienee vuoden parhaita rikosromaaneita! Lisää Colea <3

    VastaaPoista