tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tuija Lehtinen - Väärä vainaja

KIRJA. Tuija Lehtinen - Väärä vainaja. Crime Time, 2016. 218 s. Arvostelukappale

Mummoni tapasi vitsailla tynnyrissä kasvaneeks tytöksi, mikäli ei tiennyt jotain mitä yleisesti tiedettiin. Nyt koen olevani itse moinen, ensimmäistä Tuija Lehtisen kirjaa lukiessa. Viihdekirjallisuuden konkarin teoksista mm. Vanillasyndrooma ja Roskisprinssi ovat nimeltä tuttuja, muistan hämärästi jopa kansikuvia ysäriltä. Asian korjaaminen on onneksi helppoa. Kirjailija debytoi viime syksynä dekkaristina. ja voi johtolanka sentään kuinka viihdyinkään!

Väärä vainaja aloittaa Erja Revon tutkimukset. Nimihahmo on kerrassaan loistava persoona, varsinainen sisupussi. Varhaiseläkkeelle poliisin työstään jäänyt Repo haaveilee pitkästä matkasta harrikallaan, ja hänelle moottoritie on todellakin aina kuuma. Vanhat mieskollegat arvostavat hetkittäin änkyrästikin käyttäytyvää naista, mutta uskaltavat myös naljailla.
Kiitos Lehtisen taitavan kuvailun, dialogit olivat hykerryttävää mielikuvakarkkia. 

Dekkarina Väärä valinta on ennemminkin viihdyttävä kuin jännittävä. Erja Revon maantieseikkailu-haaveet keskeyttää lapsuudenkaverin tytär, joka epäilee kummitätinsä kuolemassa olevan jotain outoa. Hiukan vastentahtoisesti jutun selvittääkseen ottava Repo vainuaa yksityiskohtien selvitessä totuuden peittävät salaisuudet. Ennen loppuratkaisua on luvassa paljon salapoliisityötä, menneisyyden haamuja ja vaiettuja, rumia asioita. Näiden välissä eläkeläispoliisi putsaa ajatuksiaan iltaisin palapelien ja grappapullon voimin.

Omassa päässäni Erjasta kuvaantui nainen, jonka turhia kumartelematon asenne ja itsevarmuus saavat miehet sekä arvostamaan että hiukan kaihtamaankin häntä. En muista, koska viimeksi kirjan hahmo olisi ollut näin helposti ja vahvasti ajatuksiin piirtyvä. Tunnen läheisesti tosielämässä muutaman samankaltaisen naisen, joten liekö uskottavuus ja hymyilemään saava luonnekuvaus tuntuivat lukiessa niin tutuilta.

Jään malttamattomana odottamaan jatkoa!

"- Kamala se Outin kuolema, Siri puuskahti. - Kukaan ei ansaitse sellaista.
Millaisen sitten? Erjan teki mieli kysyä. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, että kuoleman voisi ansaita jotenkin. Millä perusteella joku muka ansaitsi siistin ja kivuttoman ja toinen taas kivuliaan tai väkivaltaisen kuoleman? Kuolemassa ei ollut logiikkaa. Kuolema napsahti kohdalle, ja se elämästä. "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yle Kirjojen Suomi: Kirsi Kunnas - Tiitiäisen tarinoita (1957)

Kuinka leivänmurusesta taiotaan limpun kokoinen, tai miten kirahvin saa mahtumaan taskuun? Voiko kana vetää hevosta kärryissä? Nämä ja ...