perjantai 9. kesäkuuta 2017

JP Koskinen - Helmikuun kylmä kosketus



KIRJA. JP Koskinen - Helmikuun kylmä kosketus. Crime Time, 2016. Arvostelukappale

"Minulle riittää, että totuus valkenee heille silloin, kun se on liian myöhäistä. Se on aina hetkistä paras."

Kaupunginjohtajan poika katoaa, mutta perhe ei halua tapauksesta poliisiasiaa. Kolmenkymmenen asteen pakkaset paukkuvat, eikä rikoskaan hyisiä piirteitä paljastaessaan lämmitä.

Helmikuun kylmä kosketus on viime syksynä julkaistu Murhan vuosi-sarjan toinen osa, jota kirjailija JP Koskinen rakentaa kuukausi ja kirja kerrallaan. Tammikuun pimeä syli ilmestyi niin ikään vuonna 2016, ja seuraava, Maaliskuun mustat varjot, on tullut ulos tämän vuoden alussa. Konsepti on varsin mielenkiintoinen ja lukijan näkökulmasta erittäin koukuttava. Kalenteri on teeman mukaisesti osana jokaista kansikuvaa.

Jahkailin pitkään, aloittaakko sarjaa toisesta osasta, sillä "Tammikuu" on minulta lukematta. Paljastui, ettei suoraan kakkososaan hyppääminen haittaa juonessa pysymisen kannalta, joskin syntyi ehdoton tarve saada lukea myös tuo ensimmäinen osa.

Henkilökeskiössä ovat yksityisetsivä Kalevi Arosuo sekä hänen sisarenpoikansa Juho Tulikoski. Kirjan alussa esitellään sukupuu, joka auttaa myös muiden kirjassa esiintyvien henkilöiden perhesuhteiden hahmottamisessa. Juho Tulikoski toi mieleeni vastentahtoisen Watsonin, joka auttaa enoaan tutkimuksissa, jahka jotain parempaa työtä ilmaantuu. Tapahtumat ja kokemukset muuttavat ihmistä, joten odotan todella mielenkiinnolla, kuinka hahmot kasvavat, suhteet etenevät ja vihjaillut perhesalaisuudet paljastuvat.

Hyvä dekkari muodostuu mm. ennalta-arvaamattomuudesta, ja paras lukukokemus etenkin jännityskirjallisuuden kohdalla on aina se, kun tulee kunnolla vedätetyksi. "Helmikuuta" lukiessa siirsin omat epäilykseni rikoksen tekijästä henkilöstä toiseen, ja olin jo aika varma...mutta mönkään meni! Nauratti.

Etsivä Kalevi Arosuo pureutuu herkästi dekkarinystävän sydämeen, ja salapoliisiviittauksia jatkaakseeni kutsuinkin häntä lempinimellä Hämeenlinnan Hercule Poirot. Omiin aivoihin luottava, älykkyytensä hämmäntäessä muiden reaktioista nauttiva ja ovela mies toi usein mieleeni belgialaiskollegansa, jonka seikkailut ovat tuttuja lapsuudesta lähtien luettujen kirjojen pohjalta. Tämä toi uuteen teokseen jotain tuttua, joka tuntui kotoisalta.

Maaliskuun mustat varjot jatkaa Kalevin ja Juhon edesottamuksia. Säät alkavat kaiketi hiljalleen lämmetä myös täällä todellisessa elämässä, samalla kun Murhan vuoden edetessä rikostapaukset toivottavasti vain kuumenevat entisestään kesää kohti mentäessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yle Kirjojen Suomi: Kirsi Kunnas - Tiitiäisen tarinoita (1957)

Kuinka leivänmurusesta taiotaan limpun kokoinen, tai miten kirahvin saa mahtumaan taskuun? Voiko kana vetää hevosta kärryissä? Nämä ja ...