12.6.2017

Agatha Christie - Salaperäiset rukiinjyvät

Agatha Christie Salaperäiset rukiinjyvät dekkari


KIRJA: Agatha Christie - Salaperäiset rukiinjyvät. WSOY, 1982. Alkup. A Pocket Full of Rye, 1953. 264 s. Mistä: oma hankinta



Salaperäiset rukiinjyvät julkaistiin alkuperäisnimellään A Pocket Full of Rye vuonna 1953, ja kuten Christien kirjoissa usein, aikamatka englantilaiseen kartanoon hovimestareineen ja sisäkköineen on tälläkin kertaa antoisa. Hahmojen pidättyväinen ja hienostunut käytös kätkee taakseen suuria salaisuuksia.

Tarinan keskiössä oleva varakas Fortescuen perhe on ironisen itseriittoinen joukkio. Omapäinen ja voimakastahtoinen isä johtaa yritystään riskialttiisti ja muista välittämättä.  Kotona odottaa nuorikko vaimo, jonka motiivit avioliitolle ovat kaikkien tiedossa. Jälkikasvusta veljeksistä toinen tietää isänsä hoitavan liikeasioitaan aivan väärin, ja toiselle tärkeintä on ainoastaan päästä seikkailemaan. Vain kiltisti käyttäytyvä sisko alistuu isänsä uholle. Koko muu perhe joutuu suurennuslasin alle, kun Rex Fortescue kuolee työpaikallaan juotuaan kupillisen teetä. Äkkiväärästä perheenpäästä ei juuri kukaan pitänyt, ja perintösummien suuruus langettaa motiivin useammalle. Murhatutkimusta johtava tarkastaja Neele saa avukseen myös neiti Marplen, joka jää päättelemään tapahtumien kulkua taustalle, ollen merkittävässä osassa vasta kirjan loppupuolella.

Salaperäiset rukiinjyvät on suomennettu 1982, ja se sisälsi muutamia varsin huomiota herättäviä lauseita (ei missään nimessä häiritseviä, lähinnä hupaisia). Yksi lemppareistani oli rouva Fortescuesta useamman kerran käytettty sana himonamu. Nainen oli näet kovin miehenkipeä, ja olemus täynnä vastakkaiseen sukupuoleen vetoavia piirteitä. Sanavalinta herätti hilpeyttä, mutta eiväthän Christien kirjat vakavia olekaan, päinvastoin. Olisi hauska tietää, mikä oli englanninkielinen versio. Käännöskukkanen oli ehkä tullut myös lauseen "En voi auttaa sitä" kohdalla, kun alkuperäinen on oletettavasti kuulunut I can't help it. Osuvampi muoto kontekstissaan olisi ehkä ollut "en voi sille mitään". Nämä olivat kuitenkin harmittomia ja harvoja huomioita, joihin tarrautuu silkasta uteliaisuudesta kieltä ja kääntämistä kohtaan.

Christiet ovat aina hyvin nopealukuisia. Jokin niiden yleisessä tunnelmassa, sympaattisessa (jo edellä mainitussa) huumorissa, nokkeluudessa ja hahmojen rakastettavuudessa saa ahmaisemaan kirjat hetkessä. En ole vielä koskaan lukenut kirjailijan alkuperäiskielisiä teoksia, ja olisikin hauska kokeilla, kuinka tutut tunnelmat silloin välittyvät. Siinäpä tavoite tälle vuodelle.

Kesä ja dekkarit ovat jälleen täällä.

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi: Nopealukuinen ja nokkela dekkari


****
Neljännen kerran järjestettävä Dekkariviikko on alkanut tänään, ja blogeissa sekä sosiaalisessa mediassa tunnisteella #dekkariviikko löytyy varmasti lukuvinkkejä rikosten ja mysteerien ystäville!

2 kommenttia:

  1. Christien huumori osuu ja uppoaa. Se on jollain tavalla hienostunutta ja pahuksen terävää, melko yhteiskunnallistakin. Tämä taisi olla ensimmäinen Christie, jonka nuorena kuin. Pitäisi lukea uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Niin todellakin tekee! Uusintakierrokselle voi käydä kirjan kuin kirjan kanssa :) Oletko lukenut sitä Agathan elämäkertaa? Saattaisi olla myös mielenkiintoinen

    VastaaPoista