11.2.2017

Týr - Valkyrja

LEVY. Týr - Valkyrja, 2003, Metal Blade. www.tyr.fo

Näin viime yönä unta, että blogin nimi oli Savumiekka. Ilmeisesti kirjoitin suurista sankaritaruista, viikingeistä ja hurjista taisteluista. Jotain yhtymää todelliseen maailmaan saattoi olla sillä, että kehuin juuri eilen ystäville illanvieton aikana färsaarelaista hevibändi- Týriä.

Týr Valkyrja levyarvostelu

Kohta kaksikymmentä vuotta sitten perustettu Týr tuli allekirjoittaneelle tutuksi vasta viime vuonna, kun löysin Blood of Heroes-kappaleen vahingossa Youtubesta. Kuunteluun päätyi sen sileän tien viikinkimetalliyhtyeen vuonna 2013 ilmestynyt albumi Valkyrja.

Kitaristi-laulaja Heri Joensenin kuulas ääni on ehtaa kamaa arktisten tarujen tulkitsemiseen, enkä malta olla käyttämättä adjektiiveja routainen ja  karu melodioistakaan puhuttaessa. Olen myyty ja kyytissä, mennään!

Týr Valkyrja levyarvostelu
Avausraidan aloittaa jo mainittu Blood of Heroes, jonka aikana tekee mieli vääntää naama irvistykseen ja heijata kättä kämmen nyrkissä ees taas. Radioystävällinen, sanoisinko. Mare of My Night kertoilee naisen kanssa koetuista kauhun ja nautinnon öistä (eikös ne niitä aina), ja Hel Hath No Fury tempaisee poljennollaan kunnon fiiliksiin. The Lay of Our Love rauhoittaa menon hetkeksi, balladi jossa duetoi Leave's Eyes-yhtyeen Liv Kristine. Tyyntä myrskyn päätteeksi ja sen edellä, pakko myöntää että olisin voinut keikkua myrskyn aallokoilla ilman tätäkin. Vajaan neljän minuutin ajan on tylsää.

Yksi kiinnostavimmista ja helpoiten mieleen jäävistä on ehdottomasti Nation, kappale jossa yhden lauseen kertosäe voisi kiteyttää kait jossain määrin koko folk musiikin; Dreams that hold a nation. Fäärinkieltä kuuluu sekä pätkissä että kokonaisina kappaleina, mikä vain vahvistaa albumin kerronnallista tunnelmaa.

Mytologioissa valkyriat olivat sodanjumala Odinin kuolemanhaltijattaria, ja albumin nimikkoraita muinaisnorjan kielellä maalaileekin kuolonhetkistä taistelukentiltä. Tämä on toinen albumin yli seitsemän minuuttia ylittävistä biiseistä, joskin ainoa bändin oma, toisen ollessa bonustrackina löytyvä Pantera-cover Cemetery Gates. Toisena lisäraitana löytyy niin ikään Iron Maidenin Where Eagles Dare, ja pakko todeta etten oikein ymmärrä näiden mukanaoloa, väheksymättä niiden tasoa. Kokonaisuus rikkoutui. Se siitä hulmutukkaisesta viikinkitunnelmasta viimeistään siinä vaiheessa, kun Cemetery Gates alkaa. Päätän vastedes oman kuuntelun jo Valkyrjan kohdalla.

Albumia on helppo kehua, vaikkei se suoranaisesti tajuntaa räjäytä. Yksittäisistä kappaleista Lady of the Slain voisi kuitenkin olla se, jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle. Henkilökohtaisesti fanitan myös, jos musiikissa sekoitetaan eri kielistä lyriikkaa silloin, kun sillä on kappaleiden tarinoiden kannalta jokin pointti, kuten nyt. Valkyrjan tuomaan fiilikseen taitaa syntyä riippuvuus, joka pakottaa palaamaan äärelleen yhä uudelleen.

Saatan heilutella savumiekkoja ensi yönäkin.

1. Blood of Heroes - 3.41
2. Mare of My Night - 3.55
3. Hel Hath No Fury - 3.26
4. The Lay of Our Love - 3.47
5. Nation - 4.04
6. Another Fallen Brother - 4.04
7. Grindavisan - 4.10
8. Into the Sky - 2.56
9. Fanar burtyur brandaljoo - 3.38
10. Lady of the Slain - 4.32
11. Valkyrja - 7.31
12. Where Eagles Dare - 6.26
13. Cemetery Gates - 7.25

2 kommenttia:

  1. Ehkä pitäisi kokeilla tätä, kirjoitat tästä sytyttävästi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otat siihen kylkeen jonku viikinkikirjan, niin avot! :D

      Poista