28.1.2017

Pentti Holapan Finlandia-teos ei päästä lukijaansa helpolla

kirja Pentti Holappa Finlandia kirjallisuus


KIRJA. Pentti Holappa - Ystävän muotokuva. WSOY, 1998. 480 s.  Mistä: oma ostos.


"Päätöksen tehdessäni tiesin vallan hyvin, etten pystyisi sitä pitämään. Olihan suhde Asseriin ylittänyt elämässäni kaiken kohtuuden juuri siksi, että hänen tahtonsa pyyhkäisi olemattomiin minun alkuperäiset aikeeni. Unohdin ne niin kuin niitä ei koskaan olisi ollut. Mikä nautinto! Hän piirsi minulle minut."
Pentti Holappa, ei kirjailija vaan samanniminen tämän kirjan kertoja, kirjoittaa romaania lupaavasta taiteilijasta, ystävästään Asser Vahosta. Eletään sodan jälkeistä aikaa, ja Suomen rakentaessa identiteettiään tuhkasta jossain taustalla, nuoret miehet kasailevat minuutensa palikoita ymmällään kaikesta uudesta. Asserin tarinaa kuvaillessaan Pentti tulee peilanneeksi sivuille myös itsensä, eikä henkinen haparointi jää lukijalta huomaamatta. Elämä nuorena homomiehenä ei ole helppoa.
"Mekin kuuluimme Suomen kansaan, mutta vannon, ettemme menneet niiden paarien kunniavartioon. Silti historia kosketteli myös Asseria ja minua, eikä vain kosketellut, se virtasi meidän lävitsemme. Olimme historian lapsia, tai kenties sen epäsikiöitä."
Ystävän muotokuva voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1998. Se on uskalias ja rakenteeltaan mielenkiintoisella tavalla poikkeava. Miesten välinen seksuaalinen kanssakäyminen oli tarinan tapahtuma-aikaan kriminalisoitu, ja (mikä itseäni järkyttää jotenkin eniten) Suomessakin tautiluokituksessa jopa vuoteen 1981 asti. Holappa uskalsi ottaa kiinni aiheesta, josta taidettiin hiukan hyssytellä vielä 90-luvun kirjallisuudessakin, joten teosta voitaneen sanoa siinäkin mielessä merkittäväksi edelläkävijäksi. Se miksi Holappa kiusaa lukijaa nimeämällä päähahmon itsensä mukaan, antaa kirjalle oman lisämausteensa. Tarinaa kertova Pentti Holappa puhuu "sinulle", ja painii oman minänsä ja "minän" välillä niin ahkerasti lainausmerkkejä viljellen, että alussa meinaa punainen lanka kadota. Takakannen sulkeuduttua vyyhti on kuitenkin selvä, kaikessa järjettömyydessäänkin.

On mahdotonta jättää huomiotta, missä valossa naiset pääosin esitetään; rienattuina, alistettuina antajina eikä liioin ottavassa asemassa, lauseen moninaisessa merkityksessä. Maskuliininen maailma korostuu, mutta lievälle misogynialta haiskahtavalle asenteelle oli mahdoton kuitenkaan suuttua. Pinnan alla kuplii ja sakkaa. Pentti elää todellisten tunteidensa etäpesäkkeenä ja rakkauden kohteensa armoilla kuin mielipuoli. Itsensä kieltäminen ja ahdinko saavuttamattomasta ovat ajattomia tunteita, joten tarina voisi sijoittua myös nykypäivään. Loppujen lopuksi kirja tuntui jopa surulliselta.

Hetkittäisestä epäolennaisesta jaarittelusta huolimatta Ystävän muotokuva on mielenkiintoinen lukukokemus. Se on ristiriitainen, eikä päästä helpolla. Se on vuoroin katkeraa tilitystä, raiteiltaan karkaavaa ajatustenvirtaa ja hekuman kuvausta intohimon huumaavimmalla hetkellä. Lukijalle koituvien tunteiden kaari on väreiltään riemunkirjava: alun hölmistys ja räikeys nousevat korkeimmalle huipulleen, jolla alkaa häämöttää ymmärrystä. Laskusuunnan koittaessa tulevat myötätunto ja sympatia. Miten käy ihmisen, joka ei voi olla vapaasti oma itsensä?
"Näytin entiseltä mutta olin toinen. Vasta vähitellen pitkinä yksinäisyyden vuosina minä palauduin aikaisempaan mitättömyyteeni. Sitä tapahtumaketjua sanon rappioksi."

Kirja lyhyesti ja ytimekkäästi: Rohkea ja ristiriitainen rakkaustarina

41 kommenttia:

  1. Muistan, kun tämä sai Finlandia-palkinnon. Olin vielä yleisessä kirjastossa töissä ja oli kiinnostavaa nähdä, ilmaantuisiko tähän teokseen yhtä pitkä varausjono kuin aiempiin voittajiin. Olihan joukko lainaajia, jotka kokivat Finlandia-voittajan (ellei jopa kaikkien ehdokkaiden) lukemisen kuuluvan yleissivistykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleissivistävällä ajatuksella itsekin tämän kimppuun kävin, ja sattui vielä omasta hyllystä löytymään (ollut siellä varmaan kolme vuotta odottamassa jonkun kirpputorireissun jäljiltä). Kirjastossa työskennellessä on varmasti mielenkiintoista seurailla sivusta lainaajien tapoja reagoida eri palkintojen voittajiin :D

      Poista
  2. Olen tämän lukenut, mutta siitä on niin kauan, että en tarkempia yksityskohtia muista. Tärkeä kirja aikanaan joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten jännä juttu, jotkut kirjat muistaa vielä vuosien jälkeenkin kuin eilen luetun, toiset unohtuu suit sait :D

      Poista
  3. Varsin rohkea kirja aikanaan. En ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Holappa on kirjoittanut myös runoja! :)

      Poista
  4. En ole lukenut, enkä hirveästi ole tästä kuullutkaan. Herätit ystäväni mielenkiintoni kuitenkin, totisesti herätit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja maailmasta ei koskaan lopu kirjat, joista emme ole kuulleet, ja joita ei ehditä lukea vaikka haluttaiskin :D Siinäpä tämän harrastuksen onni<3

      Poista
  5. Voi kuinka kiehtovalta tämä kuulostaakaan, ja nuo sitaatit iskivät sydämeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie kirjasin talteen vaikka mitä lauseita, oma sisäinen luova hullu hykerteli mielihyvästä aina, kun taidemaailmasta kerrottiin :D Vaikka sekaan mahtu jossain määrin tuota turhaa täytettä ja jaarittelua epäolennaisuuksista, monet lauseet oli upeita. Taidetta taideromaanin sisällä<3

      Poista
  6. Tämä olisikin aivan hurjan mielenkiintoista lukea, sillä sain itse 101 kirjaa -projektissa juurikin vuoden 1998 luettavakseni, ja tämän kanssa Finlandiastakin kilpailleen Raittilan Ei minulta mitään puutu -kirjan luettua. :) Jotenkin se aika, 90-luku, ei ole koskaan kauheasti kirjallisuudessakaan kiinnostanut, mutta ainakin tuo Raittilan teos muutti hieman sitäkin käsitystä, Holappa voisi olla aika mielenkiintoinen askel sillä polulla eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä muistaa seurata kun 1998 vuoro tulee, joko se on helmikuussa vai maaliskuun puolella? Mietin myös tämän kirjan jälkeen, mitä muita samana vuonna ilmestyneitä löytyisikään luettavaksi, ikään kuin peilaamaan kaveriksi sitä aikaa (itse olen taas melkoinen kasari- ja ysärihöperö, nostalgikko henkeen ja vereen :D)

      Poista
    2. Maaliskuussa tulee, kirjaan vaan tuli projektin myötä heti pitkät jonot niin piti lukea nopsaan tammikuussa ja palautella jo! Tuota Raittilaa suosittelen kyllä, se oli ainakin itselleni ihanan erilaista, ei hirveästi tule tosiaan tuolta aikakaudelta normaalisti luettua. :)

      Poista
  7. En ole aiemmin kuullutkaan tästä teoksesta, mutta tekstisi myötä mielenkiintoni heräsi.

    VastaaPoista
  8. Tää on mun lukulistalla, kun yhtenä lukuprojektina on Finlandiavoittajat :)

    VastaaPoista
  9. Julkaisuaikanaan varsin rohkea kirja! Itse en ole ollut perillä koko kirjasta ennen tätä, vaikka ehkä sen nimen olen joskus kuullutkin... Lisäsin lukulistalle ehdottomasti.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu Tiia! Vanhempia teoksia ei meinaa ehtiä lukea kun uutuudetkin kiskoo puoleensa, mutta koitan nyt ihan omana henkilökohtaisena projektina keskittyä tänä vuonna enemmän myös vanhempaan kotimaiseen. Jos lukulistalla pääset Ystävän muotokuvaan asti, vinkkaa ihmeessä etukäteen! :D Hauska aina höpistä lukukokemuksista

      Poista
  10. Mulla oli joskus tarkoituksena lukea kaikki Finlandia-voittajat. Sitten se kuitenkin vaan jäi, kun totesin, että listalla on liikaa tällaisia kirjoja, jotka ei kiinnosta aiheensa puolesta, etten turhaan edes yritä väkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakolla ei kyllä kannata, siinähän menis pitemmän päälle into koko lukemisesta. Saas nähdä kuin monta Finlandia-voittajaa saan ite kahlattua, aiheita riittää takuulla laidasta laitaan eikä kaikki kiinnosta

      Poista
  11. Kaikkea sitä ihmiset joutuvatkin kärsimään vain siksi, että he ovat jollain tavalla erilaisia tai vähemmistöä. Ikävää.

    VastaaPoista
  12. Miksi laittaa fiktiiviselle (?) tarinankertojalle sama nimi kuin itsellä, mietin. Ymmärrän, että se voi olla kutkuttava tehokeino, mutta hmmm. Selkeästi kirjassa siis kuitenkin on omaelämäkerrallisia kokemuksia?

    Mietin kehtaanko nyt edes sanoa tätä, ettei pidetä ihan ignoranttina, mutta sanon silti: minua ei oikein jaksa kiinnostaa homokuvaukset. En väheksy vähemmistöjä ja minulla on useita homokavereita, eräs esimieheni oli homo jne. En vain oikein jaksa ajatella sukupuolia. Luulen siis, että tämä kirja saa jäädä minulta lukematta. Sinun kirjoituksesi luin kyllä mielenkiinnolla ja tulinpahan hivenen viisaammaksikin, sillä en tiennyt tällaisen kirjan olemassaolosta enkä siitä, että se on voittanut vieläpä Finlandian. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan just tän takia, nauranu partaansa että pistetääs lukijat sekasin :D

      Aina kehtaa! Mie en muista, missä aikasemmin luetussa olis ollu keskiössä vähemmistöryhmistä mitkään, joten älä huoli, mie tankkaan niitä stooreja sunki edestä :D Olen aika utelias, se ajaa usein uusiin aiheisiin

      Poista
  13. Kuulostaapa vähän sekavalta kirjalta. Minäkin sivistyin, kun en ollut tällaisesta koskaan kuullutkaan, vaikka Paavo Holappa nimenä tutulta kalskahtaakin.
    Minä jossain vaiheessa vähän väsyin homotarinoihin. Tuntui, että niissä ihannoitiin homoseksuaalisuutta ja valtavirtaa puolestaan väheksyttiin tai paheksuttiin tai vähintäänkin pidettiin typeränä taantumuksellisuutena. Ehkä luin vääriä kirjoja. Suvaitsemattomuus suuntaan tai toiseen vain ei oikein iske.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Paavo vaan Pentti :D
      Tuo on kyllä totta, suvaitsemattomuus suuntaan tai toiseen ei toimi (tosielämässä varsinkaan, ja siihenhän kirjoja usein rinnastaa). Toki juonen ja draaman kannalta siihen varmasti kirjailija usein pyrkiikin, herääpähän lukijalla tunteita...mutta ymmärrän hyvin mitä tarkoitat

      Poista
  14. En ole lukenut tätä, mutta luin juuri (vasta) Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, jossa tuo miesten välisen seksuaalisen kanssakäymisen kriminalisointi nousi yhtenä traagisena teemana esiin. Täytyypä laittaa tämä muistiin. Oli virkistävää lukea välillä juttua jostain muusta kuin uutuuskirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että tykkäsit, virkistävää on välillä lukeakin vanhempaa :)

      Poista
  15. Muistan kun tämä voitti Finlandian. En silloin vielä seurannut aktiivisesti, mitä kirjamaailmassa tapahtuu, mutta ilmeisesti juuri tuon homouden takia tästä uutisoitiin sen verran paljon että jopa minä huomasin kirjan olemassaolon. Muistaakseni olen tätä ainakin aloittanut joskus, mutta en ole varma luinko kokonaan. Ainakaan mitään muistijälkiä ei ole, joten voisin jo senkin vuoksi laittaa uudestaan lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska ajatella, mitkä kaikki aiheet voisivat olla nykypäivänä sellaisia, että niitä käsittelevä Finlandia-voittaja saisi samaan tyyliin (kohu)huomiota... Itse en muista tästä ilmestymisen aikaan mitään, lueskelin 13-vuotiaana lähinnä Merja Jalon kirjoja xD
      Laita ihmeessä listalle!

      Poista
  16. Tässä on nyt aukko yleissivistyksessä, multa on mennyt tällainen ohi. En ole tainnut olla -98 kovinkaan kiinnostunut korkeakirjallisuudesta! Vaikuttaa ilmestymisvuotensa nähden rohkealta teokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna -98 oli ihan muunlainen kirjamieltymys :D Onhan nämä "merkkipaaluteokset" ja edelläkävijät mielenkiintoisia ihan siltäkin kannalta, mitä niihin reagoiminen kertoo sen ajan yhteiskunnasta. Aika moni nykyajan teoksista olisi varmaan aikaansaanut suurempaakin hötäkkää, meille se on "normaalia elämää". Paljon muuttuu asenteet kahdessakymmenessäkin vuodessa...

      Poista
  17. Kuulostapa kiinnostavalta! Holapan nimi on toki tuttu, mutta mitään en ole mieheltä lukenut. Jospa sitten lukisin edes tämän, kun on kerran Finlandiankin saanut. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoteos Älä pelkää! on myös hyvä!

      Poista
  18. Olin jo kirjoittaa, että tämä on odottanut hyllyssäni kaksikymmentä vuotta, mutta ei siis ihan vielä sentään. Sillä ikuisella lukulistalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta melekein yhtä kauan on ilmestymisestä! :D

      Poista
  19. Harmillista, kommentoin tätä jo muutama päivä sitten, mutta kommenttini ei näy. Onkohan tässä jokin tekninen ongelma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tulee ihan takuulla silloin tällöin, minullakin on riittänyt ongelmia wordpress-pohjaisiin blogeihin kirjotellessa :/

      Poista
  20. Nyt siis uusi yritys kommentoida! Ystävän muotokuva löytyy hyllystäni, mutta en ole sitä lukenut. Finlandia-palkinnon imussa aikoinaan hankittu. Holappa oli vielä 90-luvulla esillä, mutta varsinkin 7o- ja 80-luvulla, ministerikin. Rohkea esiintyjä, joka Finlandia-puheessaan hyökkäainauoraan Hesarin silloin vielä nuorta kriitikkoa, Suvi Aholaa vastaan. Hienoa, että olet Holapan kirjan löytänyt, ehkä minunkin pitäisi omani jo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla! Tuo puhe taitaakin löytyä myös netistä.

      Luin joskus muuan vuosi sitten yhden miehen runoteoksista, joka erikoisuudellaan jäi muistiin, sen turvin tähänkin uskalsin tarttua.

      Hauska aina kuulla, mitkä teokset ihmisillä ovat olleet hyllyssä jopa vuosikymmeniä, vieläpä kun muistavat missä yhteydessä ne on sinne päätynyt :D

      Poista