perjantai 6. tammikuuta 2017

Mauri Kunnas - Koiramäki


KIRJA. Mauri Kunnas - Koiramäki, Otava, 1996. 133 s. Kokoelma kolmesta sarjan ensimmäisestä teoksesta: Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koiramäen talvi. Lahjaksi saatu
"Eletään 1800-lukua, sitä aikaa kun ei vielä ollut sähkövaloa, televisioita, supermarketteja, traktoreita, muoviämpäreitä, ruuhka-aikoja, sukkahousuja eikä paljon muutakaan tavaraa, minkä keskellä me elämme nykyään."

Koiramäen perhe on idyllinen ja uuttera joukko mitä mielenkiintoisimpia persoonia. Jo heti ensimmäinen aukeama luo visuaalisesti ja sanallisesti maailman, johon voisin muuttaa samantien, mikäli se olisi mahdollista. Menneiden aikojen ajankuvaa ei voisi lapsille tätä paremmin maalailla, ja myös aikuinen viihtyy Kunnaksen tarinoiden pauloissa. Suomalaisuus, yhteishenki ja elämän pienistä riemuista nauttiminen eivät ole tarkoituksen makuisesti alleviivattuja, mutta hyvinkin esiintulevia piirteitä jokaisella sivulla. 

Vanhojen aikojen tavaroita on nimetty kuviin muun kerronnan ohessa ja selitetty, mitä kullakin on aikoinaan tehty. Melkein jokaisessa Mauri Kunnaksen kirjoista kertovassa tekstissä mainitaan yksityiskohtaisuus, eikä sitä voi nytkään jättää huomiotta, niin omaleimaisesta ja lukukokemukseen iloisesti vaikuttavasta piirteestä on kyse. 


Myös suomenhevoset ovat Koiramäen tarinoissa esillä, ja niiden tärkeydestä perheelle kerrotaan upeasti. Historian hahmoista J.V. Snellman, Akseli Gallen-Kallela ja Zacharias Topelius ovat mukana muunneltuine Koiramäki-nimineen, samaan tapaan kuin Aku Ankoissa; maisteri W.J. Selmann, taiteilija Galle Axelsson nuorempi sekä ylioppilas Z. Toopeli.

Koiramäkeläisten elämä aika tuo perspektiiviä nykypäivän elämäntapoihin ja asumiseen. Maatilalla kolme sukupolvea isovanhemmista lapsenlapsiin jakaa kodin työt, elää omavaraistaloudessa, ja nauttii lopulta korjaamistaan työn hedelmistä yhdessä. Kunnas ei suinkaan ole jättänyt pois vastoinkäymisiä tai haasteellisia tilanteita, kaikki otetaan vastaan ja selvitetään. Hahmot ovat fiksuja ja maalaisjärjen omaaavia, jopa esikuvallisia.

Yksittäiset hahmot isoissa joukkokuvissa ovat yksi Kunnaksen kirjojen suola

En koe yhtään liioittelevani sanoessa, että taitava vesivärikuvitus, hassujen asioiden bongailu, hymyilemään saava humoristinen kerronta ja ajattomuus tekevät kirjailijan teoksista ihan ehdoitta parhaita kotimaisia lastenkirjoja. Tämäkin kokoelma kulkeutui minulle sukulaiselta, lapsena näitä luettiin ja selailtiin serkkuporukalla kesämökkireissuilla, sekä lainattiin ahkerasti kirjastosta. Parin vuosikymmenenkään jälkeen ihastelu ei ole vaiennut tai muuksi muuttunut. 

Korkkaan tällä kulttuurihaasteen  #satasuomalaista2017 omalta osaltani alkaneeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yle Kirjojen Suomi: Kirsi Kunnas - Tiitiäisen tarinoita (1957)

Kuinka leivänmurusesta taiotaan limpun kokoinen, tai miten kirahvin saa mahtumaan taskuun? Voiko kana vetää hevosta kärryissä? Nämä ja ...