sunnuntai 22. tammikuuta 2017

5 syytä katsoa Sykettä

Alkuperäiskuva: @Yle / Syke
Sairaaladraama Sykkeen neljäs, Yle Areenassa nähtävillä oleva toistaiseksi viimeinen kausi piti ahmaista kahdessa päivässä. Nyt menneitä muistellen on hyvä listata syyt, miksi voisin katsoa traumapolin tapahtumat vaikka saman tien uudelleenkin (ja peukut sekä pottuvarpaat pystyssä toivoen, että jatkoa on luvassa tulevaisuudessa).

1. Hahmojen kirjo
Kuten pidempään kestävissä sarjoissa yleensäkin, päähahmot tulevat tutuiksi, heidät oppii tuntemaan, ja suurin hupi on spekuloida tulevia tapahtumia (yksin tai yhdessä!). Näin on Sykkeenkin kohdalla, ja erityisesti viimeisimmän kauden päätteeksi. Pehmeneekö kyynistynyt, kovakuorinen Iiris koskaan? Miten käy johtoportaan diktaattorille? Näyttelijäkaarti ei voisi parempi olla, ja naisnelikon esittämien hoitajien kaltaiset henkilöt voisivat tulla vastaan tosielämän sairaalassa koska tahansa.
Spoilaamatta neljännen kauden loppuhuipennuksia ja juonenkäänteitä, moni henkilöhahmoihin liittyvä kysymys jää avoimeksi, joihin viides kausi pystyisi vastaamaan. 

2. Sarjan herättämä puhe
Lähipiirissä on useita hoitohenkilökuntaan kuuluvia, joiden suusta oli mielenkiintoista kuulla jyrkkiäkin mielipiteitä erityisesti Sykkeen alkuaikoina. Itse koukutuin välittömästi sarjan alkaessa, sairaaladraamat ja -jännärit kun ovat ehdottomasti yksi lempigenreistä. Tuotanto/markkinointitahon järjestämä lääketieteellisten virheiden etsintä-skaba oli aikanaan hupaisa veto, voin kuvitella sen innon millä kandit ja muut malttamattomat virheenetsijät ovat yksityiskohtia jaksoista kytänneet. Some pursuaa sarjan ympärillä käytävää keskustelua, sen lisäksi että puskaradio soi. Huippua!

3. (Taitavasti tehty) Miljöö
Tapahtumapaikkana sairaala on potentiaalinen mitä erilaisimmille sattumuksille. Sujuupa kaikki ongelmitta tai menee totaalisesti pieleen, tarinan kannalta molemmat toimii (lääkärit onnistuu ja ei onnistu). Sykkeen studion perusteella on helppo luoda mielikuva päätapahtumapaikan pohjapiirroksesta. Juuri neljännellä kaudella taisi näkyä tähän mennessä eniten myös sairaalan ulkopuolista ympäristöä, kun Iiris siirtyi traumapolilta ensihoitajaksi ambulanssiin. 

4. Se Draama (isolla Deellä)
Olen aina pitänyt siitä, kuinka jaksoissa esiintyvien potilaidenkin ympärillä (päähahmojen lisäksi) on aina pieni tarina, se inhimillinen kosketuspinta johon katsoja voi tarttua ja samaistua. Sairaala on paikka, jonne kuka tahansa voi joutua koska tahansa, ja kukapa meistä ei olisi kokenut joko omaa tai läheisen sairastumista, pientä tai suurta. 

5. Kotimaisuus 
Taputukset suomalaiselle konseptille! Syke on käsikirjoittaja Petja Peltomaan toteunut haave, jonka oikeudet on myyty myös Ruotsiin, ja Saksassakin on esitetty dubattua versiota. Suomalaista viihdeosaamista on turha parjata ainakaan tämän sarjan kohdalla! :D

2 kommenttia:

Yle Kirjojen Suomi: Kirsi Kunnas - Tiitiäisen tarinoita (1957)

Kuinka leivänmurusesta taiotaan limpun kokoinen, tai miten kirahvin saa mahtumaan taskuun? Voiko kana vetää hevosta kärryissä? Nämä ja ...