keskiviikko 2. elokuuta 2017

Yle Kirjojen Suomi: Kirsi Kunnas - Tiitiäisen tarinoita (1957)


Kuinka leivänmurusesta taiotaan limpun kokoinen, tai miten kirahvin saa mahtumaan taskuun? Voiko kana vetää hevosta kärryissä? Nämä ja monet muut hullunkurisuudet saavat vastauksensa Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoissa, jotka vievät lukijansa kauas mielikuvitusmaailmaan. Loruin ja lauluin maustetut sadut pirskahtelevat sivuilta kuin iloisina värilaikkuina ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa vielä kansien sulkeuduttua.

Ylen Kirjojen Suomi-hankkeessa mukana olevat bloggaajat ovat kirjoittaneet valituista teoksista kuluvan vuoden alusta lähtien. Kulttuuritoimittajat Seppo Puttonen sekä Nadja Nowak valitsivat yhden kaunokirjallisen teoksen jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta, ja nyt kohti historiaa kulkiessa on saavutettu vuosi 1957. Tuolloin ilmestynyt Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita osui arvonnassa kohdalleni, ja on kunnia olla näin upeassa projektissa mukana. Pyöreitä vuosikymmeniä täyttävä satukokoelma on sellainen, jonka syntymäpäiväkorttiin voisi kirjoittaa "onnea ikinuorelle".

Omaa 80-90-lukujen lapsuutta muistellessa tarinat olivat se sydän ja ydin, joista kumpusivat leikit, mielikuvitus ja itse sepittämät kertomukset. Sotien vuosikymmenet ovat aikaa, jota me myöhemmät sukupolvet emme voi koskaan täysin käsittää. Myös varttuneemmat kaipasivat leikkisyyttä ja mielikuvituksellisuutta, kertoo Kunnas Kirjojen Suomi-sivuston haastattelussa, luonnehtien sodan jälkeisen 50-luvun vaikutusta oman sukupolvensa haaveisiin. Sadut vastasivat tähän tarpeeseen. Oli kuitenkin luotava myös uusi, suomalainen tapa kertoa tarinoita, sillä tuon ajan lastenkirjallisuus oli lähinnä käännettyä ja opetusmaista, ennen sotaa edeltävää tyyliä. Kirjoittaessaan Tiitiäisen tarinat Kunnas oli 33-vuotias.

Teos on yhtä aikaa sekä herkkä ja puhutteleva että lystikäs ja eloisa. Sadut ovat peilattavissa myös nykypäivään kertoen niistä elämän varrella esiin tulevista teemoista jotka eivät muutu, olipa sitten vuosi 1957 tai 2017. Ajattomuus on kirjan kuihtumaton kukka.

Kaikkien satujen joukosta oma lempiyksilöni oli ehdottomasti Ensimmäinen pieni, jossa Punni-niminen jänis huijaa laihdutuskuuriaan syömällä prinsessan lupaaman yhden pienen porkkanan monta kertaa. Lopulta se on niin kylläinen että suu ja käpälät menevät ristiin, ja se myöntää olevansa hiukkasen tärähtänyt. Punnista on painettu vuonna 2014 myös oma kirjansa (WSOY), samoilla herttaisilla Maija Karman kuvituksilla kuin alkuperäisteoksessa. Punnin onni on ystävässä, prinsessassa, joka pitää siitä juuri sellaisena kuin se on. 

Punni-tarina alkuperäisteoksessa sekä samanniminen, väritetty painos (WSOY, 2014)

Satukokoelman hahmoista kaikki ovat ihastuttavan höpsähtäneitä. Vaari Portinkaari on niin kumarainen ja vanha, että kutsuu itseään portinkaareksi. Rannalla elelevä sammakko ei tiedä olevansa sammakko, ja muuan ukko, jolla on pitkät kantapäät, kävelee kenkiensä pohjoispäästä eteläpäähän yhä uudelleen ja uudelleen. Olisi mielenkiintoista kuulla Kunnaksen kertovan, kuinka hänen tarinansa kypsyvät; pitkään ja hiljalleen hautoen, vai nopeina ideoina ja päähänpistoina, joita luovat ihmiset usein saavat. Toistuvia piirteitä ovat niin erilaisuus, erikoisuus ja itsensä etsiminen kuin oman itsensä hyväksyminen ja elämästä nauttiminen. Sellaisenaan. Satumaailma on kuin lempeä hyvinvointikurssi.


"Olipa kerran pikkuinen vaari,
jolla oli selkä kuin portinkaari.
Kun menet portin alitse,
niin oikea suunta valitse.

Pikkuisen vaarin iloiset jalat
polskuttavat kuin pienet kalat.
Kun varpailla kerran voi onkia,
niin turha on matoja tonkia.

Pikkuiset ovat vaarin jalat
mutta pienemmät ovat hulivili-kalat.
Kun sinä poltat piippua,
älä anna pääsi riippua"

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kirjasyksyn täkyt ja tärpit

Heinäkuun helteiden keskeltä...



...on sopiva hetki kurkistaa kustantamoiden syksyn kirjakatalogien jännittäville sivuille. Sade ropisee parasta aikaa ikkunaan, joten olotila suorastaan huutaa dekkareita ja rikosdraamoja pian pimeneviin iltoihin. Uusien julkaisujen joukosta löytyy myös äärimmäisen mielenkiintoinen kattaus tietokirjoja ja romaaneja, joten lukijoita hemmotellaan jälleen kerran kunnolla. Eikö se kesä ollutkin jo tässä? ;)

P.s Tämä postaus on pitkä, mutta herkkua lukutoukan sielulle

Kuvat, otteet ja lainaukset kustantamoiden omista katalogeista

ART HOUSE / Jalava


JURI NUMMELIN (TOIM.) - SADAN VUODEN UNET
Ilmestyy lokakuussa
"Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, syrjäytynyt Ali Baba vetäytyy asuntoonsa, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon. Sadan vuoden unissa suomalaiset eturivin kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen." Satujen kirjoittajien joukossa mm. Tiina Raevaara, JP Koskinen ja Johanna Sinisalo. 

ROALD DAHL - HIMO
Ilmestyy marraskuussa
"Mestarillisen tarinankertojan nyrjähtä­ neitä novelleja aikuisille.  - - - Himo kokoaa kymmenen tarinaa kieroutuneesta rakkaudesta. Vaimojen vaihdolla on kohtalokkaat seuraukset, ja uusi huume ajaa miehet kiihkoon. Epäonnistuneessa ensirakkaudessa on yllättävä viimeinen näytös, ja taiteen alaston totuus paljastuu."

NEIL GAIMAN - ONNEKSI OLI MAITOA
Ilmestyy joulukuussa
"Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa."

Atena



PASI ILMARI JÄÄSKELÄINEN - VÄÄRÄN KISSAN PÄIVÄ
Ilmestyy elokuussa
"Kaarna saa puhelun hoivakodista. Äiti tekee kuolemaa, on tultava pian. Puhelu aloittaa odottamattomien tapahtumien sarjan, joka tuhoaa Kaarnan, Marrasvirran kaupunkisuunnittelijan, tarkasti rakennetun päiväohjelman ja mullistaa lopulta hänen koko elämänsä - niin tulevaisuuden kuin menneisyydenkin." 

JONNA PULKKINEN & MIKA WIST - VIINALLA TERÄSTETTY SOTA
Ilmestyy syyskuussa
"Tunnetuin mielikuva suomalaissotilaan ryypiskelystä lienee peräisin Tuntemattoman sotilaan kohtauksesta, jossa miehet juhlivat Mannerheimin syntymäpäivää juomalla kiljua. Mutta millaista alkoholinkäyttö todella oli sota-aikana? Talvi- ja jatkosodan vuodet muovasivat kieltolain ohella suomalaisten alkoholin käyttöä humalahakuisempaan suuntaan, mikä näkyy edelleen päihdepolitiikassamme."

ESSI HUUHKA & AINO TORMULAINEN - YSÄRIKIRJA
Ilmestyy syyskuussa
"Ysärikirja on nostalginen aikamatka 1990-luvun lapsuuteen ja nuoruuteen. Se luo kuvan Suomesta, jossa kansa seurasi iltaisin Ruusun aikaa ja Speden Spelejä."

Bazar



JESSICA KNOLL - ONNENTYTTÖ
ilmestyy syyskuussa
"Ani FaNelli on saavuttanut kaiken. Hänellä on upea työpaikka, komea ja rikas kihlattu, vaatehuone täynnä kauniita muotiluomuksia. Kuvankauniin pinnan alla piilee kuitenkin synkin mahdollinen menneisyys."

TOMMI KOVANEN & JENNY ROSTAIN - KUOLEMANLAAKSO
ilmestyy syyskuussa
"26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Tavallinen ottelu, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen."

KAJA NORDENGEN - AINUTLAATUISET AIVOT
ilmestyy syyskuussa
"Miten aivomme ovat muovautuneet evoluution aikana? Miten ihmisaivot päättelevät, muistavat ja suunnistavat? Mikä tekee meistä persoonia? Mitä huumori, musiikki ja seksi saavat aikaan aivoissamme? Tai kahvi ja kokaiini? Ainutlaatuiset aivot vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin."

Gummerus



PÄIVI ALASALMI - SIIPIRIKON KUISKAUS
ilmestyy syyskuussa
"- - aistivoimainen tarina herättää eloon saamelaiskulttuurin mystisen luontoyhteyden. Romaani kuvaa yhden ihmisen pelotonta taistelua mielivaltaista hallitsijaa vastaan sekä uhrautumista oman kansan ja rakkaiden puolesta. 

RIITTA CASTREN - LÄPIVALAISU
ilmestyy elokuussa
"Sisäelimeni on magneettikuvattu ja tutkittu ultraäänellä, koska minulla oli alkoholiongelma. Ruokatorveni ja mahalaukkuni on tähystetty. Minusta on otettu verikokeita ja silmänpohjani on kuvattu. Terapiani käynnistyttyä pääsin henkiseen läpivalaisuun. Mutta täydellisin läpivalaisu koitti, kun isäni kuoli.- - 
Kokenut toimittaja ja blogisti Riitta Castren kertoo selviytymistarinan ja sen lomassa läpivalaisee myös myyttejä nyky-Suomen alkoholi- ja päihdehoitokulttuurista."

HELI ISOMÄKI & NINA UUSITALO - AIVOTAIDOT
ilmestyy elokuussa
"Aivotaidot antaa konkreettiset ja helpot ohjeet aivojen parempaan hoitoon, huoltoon ja käyttöön. PsT Heli Isomäki ja PsL Nina Uusitalo ovat neuropsykologian erikoispsykologeja ja Aivotaidot Oy:n perustajia."

Into



ILKKA TAIPALE - MIELISAIRAALASSA: LÄÄKÄRIN MUISTELMAT
ilmestyy lokakuussa
"Raamatussa mainitaan kolme tautia: lepra, epilepsia ja mielisairaus. Lepra on hävitetty maailmasta, epilepsiasta on tullut tauti muiden sairauksien joukossa. Mielen sairauksien stigma poistuu vasta, kun ne ymmärretään aivotoiminnan sairauksiksi ja potilaiden sosiaalinen asema kohennetaan muiden sairaiden tasolle. Ilkka Taipale kertoo 57 vuoden ajanjaksosta keskittyen mielisairaalakokemuksiin."

TIMO KALEVI FORSS - GÖSTA SUNDQVIST: LEEVI AND THE LEAVINGSIN DYNAMO
ilmestyy elokuussa
"Gösta Sundqvist karttoi julkisuutta ja keikkailua. Elämäkerta pureutuu persoonaan myytin takana. Kirja koostuu Sundqvisti kanssa työskennelleiden sekä ystävien haastatteluista, arkistomateriaalista sekä Sundqvistin laajan tuotannon esittelystä ja analysoinnista. 

ELISA AALTOLA & SAMI KETO - EMPATIA: MYÖTÄELÄMISEN TIEDE
ilmestyy elokuussa
"Empatia - Myötäelämisen tiede popularisoi empatiatutkimusta ja kartoittaa empatian syntyä ja sen eri muotoja. Kirja hyödyntää mm. evoluutiohistoriallista, psykologista ja filosofista tutkimusta. Miten empatia liittyy arjen moraalisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin? Entä kykyymme jakaa tämä planeetta muiden olentojen kanssa?"

LIKE



ANTTI TUOMAINEN - PALM BEACH FINLAND
ilmestyy syyskuussa
"Palm Beach Finland on trilleri, rakkaustarina ja melko pimeä komedia. Se jatkaa ylistetyn Mies joka kuoli-romaanin viitoittamaa, makaaberin huumorin sävyttämää tyylilajia - jälleen uudesta tuomaismaisesta näkökulmasta."

JP KOSKINEN - KANNIBAALIEN KEITTOKIRJA
ilmestyy elokuussa
"Oskari Patamäki on arvostettu ravintolakriitikko, mainosmies ja kulinaristi, jonka suurin intohimo ei kestä päivänvaloa. Yksinäinen visionääri suunnittelee läpimurtoa maailman ruokapulan ratkaisemiseksi, kun kohtalo vyöryttää hänen tielleen esteitä: uusi esimies, lumoava nainen ja ja salaliittoteorian riivaama isoveli. Kannibaalien keittokirja on uudenlainen aluevaltaus JP Koskisen laajassa tuotannossa."

MATS STRANDBERG - HOIVAKOTI
ilmestyy elokuussa
"- - hyytävä psykologinen trilleri, jonka keskiössä on yksi ihmisen pahimmista peloista: kykenemättömyys hallita omaa kehoa ja mieltään."

Otava



KATI TERVO - ILTALAULAJA
ilmestyy elokuussa
"Vanheneva taiteilija Ellen saapuu kesähuvilalleen Hämeeseen vuonna 1945. Hän saa apulaisekseen maalaistyttö Taimin, joka ihailee kuuluisaa taiteilijaa. Taimi haluaisi itsekin olla yhtä rohkea ja omapäinen kuin Ellen, mutta koti ja pieni kylä ovat langettaneet hänelle ennalta määrätyn roolin. Ellen maalaa, palaa menneisiin kesiin ja rakastaa maisemaa. Kun hän pyytää Taimia mallikseen, kaksi erilaista naista kohtaavat toisensa uudella tavalla."

J P DELANEY - EDELLINEN ASUKAS
ilmestyy syyskuussa
"Jane muuttaa huippumoderniin, arkkitehtonisesti poikkeukselliseen taloon, jonka uusi asukas valitaan kummastusta herättävin kriteerein. Rakennuksen suunnitellut arkkitehti myös ohjeistaa tarkoin, kuinka talossa on asuttava. Pala palalta Janelle selviää edellisen asukkaan hyytävä kohtalo."

VILLE HAAPASALO & AIJA KUPARINEN - VILLEN KEITTIÖSSÄ: RUOKAA SAMBIASTA SAAMENMAALLE
ilmestyy elokuussa
"Villen keittiössä tavataan kiinnostavia ihmisiä erilaisista kulttuuritaustoista tropiikista pohjolaan. Perustuu tv-ohjelmaan Villen keittiö 30 minuutissa."

Tammi



JARI JÄRVELÄ - SE KEN TULEE VIIMEISEKSI
ilmestyy syyskuussa
"Kymmenen suomalaista kohtaa toisensa ensi kertaa leirinuotiolla Korsikassa. Heidän tehtävänään on kulkea kahdessa viikossa GR20, Euroopan vaikein vaellusreitti joka sahaa halki vuoristoisen saaren. Kilpailijat on valinnut tuhansien hakijoiden joukosta herra Pohjoinen, mies joka on tehnyt miljoonaomaisuutensa pelibisneksellä. Voittosumma, miljoona euroa, jaetaan maalissa tasan hengissä selvinneiden kesken. Leppoisa patikointiretki muuttuu pian piinaavaksi selviytymistaisteluksi - - "

MIKA RAMPA - PERINNERUOKAA PRKL
ilmestyy elokuussa
"Kirja sukeltaa perinteisen suomalaisen keittiön maailmaan konstailematta ilman ennakkoluuloja. Hyvät maut yhdistetään rohkeasti moderniin muotoon. Perinteisiä reseptejä höystetään yllättävilläkin valinnoilla, kun Suomen luonnon antimet kohtaavat villit innovaatiot."

PÄIVI ALASALMI & LAURA HAAPAMÄKI - UNTEN PUUTARHA JA MUITA SATUJA
ilmestyy syyskuussa
"Lumoava satukokoelma vie lukijan Vuorensumun kylään ja Varmapurnan kaupunkiin, sadun ja seikkailun taikamaailmaan, joka on ihmeitä täynnä."

WSOY



ANTTI TUISKU & TAPANI ARO - ANTTI TAPANI
ilmestyy lokakuussa
"Antti Tuiskun elämäkerta paljastaa, onko mahdollista säilyä omana itsenään läpi musiikkibisneksen hullunmyllyn."

PÄIVI KEROLA, ESA KOIVURANTA, KATI PEHKONEN, TUIJA SORJANEN & ANNINA VAINIO - KAIKEN KARVAINEN KANSA: MITEN KOIRISTA TULI MILJOONABISNES
ilmestyy syyskuussa
"Suomessa on noin 800 000 koiraa - enemmän kuin koskaan aiemmin- ja koira-alan liikevaihto liikkuu sadoissa miljoonissa. Kasvattaako suosio jo sairaita koiria? Millainen on suomalainen pentutehdas? Entä millainen koira maksaa omistajalleen eniten? - - - Kaikenkarvainen kansa avaa suomalaisen koiramaailman ja koirabusineksen logiikkaa sekä koiranomistajille että koira-alasta kiinnostuneille."

MAARET KALLIO - INHIMILLISIÄ KOHTAAMISIA
ilmestyy syyskuussa
"Miten osaisimme kommunikoida ihmisten kanssa niin, että todella kohtaamme heidät? Läheisyyden tarpeemme on meissä jatkuvasti läsnä, ja tulee koetelluksi jokaisessa kohtaamisessa. Jos emme ole aidosti läsnä kohtaamisissamme, emme saa sitä mitä tarvitsemme: viesti ei mene perille, emme itse tule kuulluksi, nähdyksi tai kosketetuksi."

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Viikon yhteenveto Twitteristä: 5 sarjakuvaa autiolle saarelle


Viime viikkoinen Perkeros-postaus siivitti Twitterin puolella ajatusleikkiin, "mitkä 5 sarjakuvaa valitsisin mukaan autiolle saarelle". Tämän myötä hashtagilla #5sarjistaautiollesaarelle ilmaantui muitakin vastauksia, joten alla oleva yhteenveto on omaa luokkaansa: näitä sarjakuvia vastanneet haluaisivat lukea loppuelämänsä!

Kiitos kaikille listansa jakaneille!


Omat valinnat: @spacehouse_blog

BRIAN K VAUGHAN - PRIDE OF BAGHDAD
JILL THOMPSON & EVAN DORKIN - BEAST OF BURDEN: ANIMAL RITES
JP AHONEN & KP ALARE - PERKEROS
DON ROSA - ROOPE ANKAN ELÄMÄ JA TEOT
ROBERT KIRKMAN - THE WALKING DEAD

@KatjaKontturi:

DON ROSA - ROOPE ANKAN ELÄMÄ JA TEOT
JEFF SMITH - BONE
ALAN MOORE & DAVID LLOYD - V FOR VENDETTA
DAVID MAZZUCCHELLI - ASTERIOS POLYP
NEIL GAIMAN - SANDMAN DELUXE

@Rosgakori:

GRANT MORRISON & FRANK QUITELY - ALL-STAR SUPERMAN
JP AHONEN & KP ALARE - PERKEROS
WENDY & RICHARD PINI - ELFGUEST
DON ROSA - THE LIFE AND TIMES OF SCROOGE MCDUCK
GRANT MORRISON & DAVE MCKEAN - ARKHAM ASYLUM

@NeriumBlack:

SARAH ANDERSEN - ADULTHOOD IS A MYTH
NINNI AALTO & TUULI HYPEN - KAS,KISSA
KONAMI KANATA - CHI'S SWEET HOME
ANNI NYKÄNEN - MUMMO
KAROLIINA KORHONEN - SUOMALAISTEN PAINAJAISIA

@kerppu:

ART SPIEGELMAN - MAUS
ALISON BECHDEL - FUN HOME
PETER BAGGE: HATE
HERNANDEZ BROTHERS - LOVE & ROCKETS
TOVE JANSSON - MOOMIN

@SarjiskauppaHKI

CATEL & BOCQUEET - JOSEPHINE BAKER
THE COMPLERE WIMMEN'S BOX
ALAN MOORE & KEVIN O'NEILL - THE LEAGUE OF EXTRAORDINARY GENTLEMEN
ALAN MOORE & EDDIE CAMPBELL - FROM HELL AND IT'S COMPANION
ALAN MOORE &  EDDIE CAMPBELL - FROM HELL

@faerierebel

BRYAN RALBOT - TUHMAN ROTAN TARINA
MARJANE SATRAPI - PERSEPOLIS
ÅSA GRENNVALL - SEITSEMÄS KERROS
NEIL GAIMAN - SANDMAN: THE WAKE
LIV STRÖMQUIST - KIELLETTY HEDELMÄ

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Daniel Cole - Räsynukke

KIRJA. Daniel Cole - Räsynukke. Gummerus, 2017. Alkup. Ragdoll, 2017. 444 s. 

"Luonnottomaan asentoon vääntynyt alaston ruumis näytti leijuvan vajaan puolen metrin korkeudessa epätasaisen puulattian yläpuolella. Se oli selin huoneeseen ja katsoi ulos valtavasta ikkunasta. Sitä piteli paikoillaan satamäärin lähes näkymättömiä siimoja, jotka oli kiinnitetty kahteen järeään metallikoukkuun.  Kesti hetken, ennen kuin Wolf tajusi edessään olevan näkymän häiritsevimmän piirteen: mustan jalan, joka oli liitetty valkoiseen vartaloon."

Uteliaisuus loppuratkaisua kohtaan oli järisyttävä, ja kaikki 444 sivua Räsynukesta oli ahmaistava kahdessa illassa. Jännitysvetoisen juonen päästessä vauhtiin, olisin varmaan pidättänyt hengitystä viimeiselle sivulle saakka, mikäli se olisi fyysisesti ollut mahdollista. Rohkenen väittää että tässä todellakin on, kannen kuvailua kompatakseni, vuoden paras käännösdekkari. 

Lontoolaisesta huoneistosta löytyy irvokas sarjamurhaajan työnäyte: siimoin aseteltu ruumis, koottuna kuuden eri uhrin osista. Etusormi osoittaa vastapäisen rakennuksen ikkunaa, jossa asuu rikosylikonstaapeli Wolf. Tutkinnan kaoottinen kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa todenteolla, kun murhaaja ilmoittaa seuraavan kuuden uhrin nimet ja surmapäivämäärät. Kansikuva korostaa oivallisesti tätä risaista pulmaa, jonka harsiminen ja kokoon saaminen vie poliisilta kaikki voimat. 

Räsynukke on mielenkiintoinen ja osuva myös ajankuvana, sillä se tuo korostuneesti esille median sen häikäilemättömimmässä nykymuodossaan: Wolfin ex-vaimo Andrea on yksi urapyrkyreistä toimittajista, joiden työnantajina toimivat skuuppihimoiset ja katsojia kalastelevat mediatalot. Jopa laittomuuden rajalla voi tasapainoilla kuin trapetsilla ja vaikka tipahtaakin, kunhan saa parhaimmat jutut, ja ennen kaikkea ensimmäisenä. Poliisin tutkintaa moinen toiminta harvoin auttaa.

Teoksen käännösoikeudet myytiin yli 30 maahan jo ennen sen ilmestymistä, seikka josta esikoiskirjailijat tuskin uskaltavat usein edes haaveilla. Kirjan lopussa olevan lyhyen haastattelun perusteella Cole vaikuttaa vilpittömän nöyrältä kirjansa saamasta huomiosta, vaikka Räsynukke on hypensä ansainnut. Jatkoa on kuulemma luvassa jo ensivuonna, joten tämä nimi on syytä pitää mielessä. 

Kirjan henkilögalleria on herkullinen. Rikosylikonstaapeli Wolf - William Oliver Layton-Fawkes - on luonteensa puolesta lempinimensä ansainnut, ja hänestä voi löytää jopa jotain suomalaista. Mies on jäyhä ja juro, mieluummin vähäsanainen kuin iloinen pulputtaja, ja aatteidensa puolesta taisteleva. Joskus tapahtuu ylilyöntejä, ja "tarkoitus pyhittää keinot" on kirjoitettu dna:han. Yksi omista lempihahmoistani oli myös rikostutkinnan harjoittelija Edmunds, joka panosti työhön kaiken aloittelijan intonsa, ja onnistuttuaan jossakin itseluottamus ja vauhti vain kasvoivat. Nopea ajatuksenjuoksu ja teoriatieto sekä ärsyttivät että aikaansaivat ihailua vanhemmissa kollegoissa. Mieleen nousi hauskasti jostain syystä tv-sarja Criminal Mindsin Spencer. 

Rikoksen laadusta huolimatta kerronta ei missään vaiheessa mässäile verellä, suolilla ja jauhelihalla. Kirjailija on keskittynyt kohtauksien yksityiskohdissa hahmojen reaktioihin ja toimintaan, ja ehkä juuri tämä on yksi niistä mielenkiintoa nostattavista seikoista, jotka pakottivat alussa mainittuun kirjan ahmaisuun 48 tunnin sisällä. Toinen mainitsemisen arvoinen piirre on huumori, joka oli taidokas sekoitus jotain lakonista, mustaa ja nokkelaa. Toisin kuin luomansa sarjamurhaaja, Cole on kursinut kasaan täydellisen luomuksen.

"Wolf napautti varovasti hahmon ojennettua oikeaa kättä. Kämmen näytti vaalealta verrattuna kädenselän päivetykseen ja moitteettomasti hoidettuihin violetteihin kynsiin. Kymmenittäin silkinhienoja lankoja piti ojennettua käsivartta paikoillaan, ja vielä kymmenkunta kannatteli suorana sojottavaa etusormea.  Wolf varmisti, että ketään ei ollut kuulemassa, ja nojautui sitten kuiskaamaan Simmonsille.  "Se osoittaa minun asuntoni ikkunaan."

maanantai 3. heinäkuuta 2017

JP Ahonen & KP Alare - Perkeros


KIRJA. JP Ahonen & KP Alare - Perkeros. WSOY, 2013

"- - Kuinka perkeleelliset sävelet voivat ajaa miehen hulluuteen"

Puskaradio ja Villimpi Pohjola-kirjat luettua JP Ahoselta uskaltaa täysin sydämin ja luottavaisin mielin odottaa pelkkää laatua. Sarjakuvataiteilijan tyyli ihastutti jo ensimmäisistä nähdyistä sivuista lähtien, ja nokkelasanaiset hahmot ovat ehdottomasti lempikaartia kotimaisen sarjiksen saralla. Lokakuussa ilmestyvä Suomen ihmisten historia on kirjasyksyn odotuslistan päällimmäisiä. Kävikö jo selväksi, että fanitan? :D

Perkeros on bänditarina, joka sukeltaa pintaa syvemmälle musiikin tummiin (ääni)aaltoihin.
Luovuuden tuska henkilöityy kitaristi-laulaja Akselissa, joka kipuilee tuntiessaan, ettei onnistu tuomaan päänsä sisällä soivaa musiikkia muiden kuultavaksi sellaisena, kuin hän itse sen kuulee. Myös kritiikin sietokyky on heikko, lavakammo luokkaa yrjö & pönttö, ja parisuhde niin epäkannustava, kuin pahimmissa kuvitelmissa järkiperäisen käytännön ihmisen ja luovuudesta elävän herkän tyypin kesken voi vain olla. Muut bändin jäsenet, Lilja, Kervinen ja Karhu (kirjaimellisesti), koittavat parhaansa viedäkseen haaveita keikoista ja ensimmäisestä levystä eteenpäin. Kun laulajaksi pestataan istanbulilainen Aydin jumalaisine äänineen ja esiintymiskarismoineen, Perkeroksen siihen astisesti epätahtinen ravi kohti unelmia muuttuu ensimmäisiksi laukka-askeliksi. Sekä taival että bäkkäri ovat kuitenkin uhkaavia varjoja mustanaan.

Tarinan epätodellinen mystiikka ja maaginen realismi tulivat yllätyksinä, mutta tutustumisen jälkeen voi sanoa, että ne kruunaavat koko paketin. Pidin myös aivan erityisesti albumin värimaailmasta. Savuisten, yöhämärässä loistavien keikkaklubien ja treenikämpän kolkon mutta luovuudella latautuneen tunnelman ytimeen oli vaivaton uppoutua.

Loppuhuipennuksen painostavissa tunnelmissa huomaa melkein pidättävänsä hengitystä. Päähän jäävät soimaan sävelet, jotka sivuilta voi nähdä, muttei kuulla...




Pavel Sanajev - Haudatkaa minut jalkalistan taakse

KIRJA. Pavel Sanajev - Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Into, 2003. Alkup. Pohoronte menja za plintusom. 
"En ollut koskaan syönyt jäätelöä. Mummo osti itselleen usein eskimon tai herkkutötterön, mutta minua hän kielsi edes nuolaisemasta ja antoi maistaa vain päällysteen lohkeilevaa suklaata sillä ehdolla, että juon heti sen päälle kuumaa teetä."
Jos nyt järjestäisin lukupiirin, valitsisin luettavaksi tämän kirjan. Jos saisin kuulla sadan ihmisen ajatuksia yhdestä kirjasta, haluaisin kuulla, mitä muut ajattelevat tästä. Päällimmäiset fiilikset kirjan päätteeksi ovat vähintään erikoiset.

Saša on pieni poika, jonka elämä on sekavampaa kuin yhdenkään 8-vuotiaan tulisi kestää. Äiti on hylännyt hänet babushkan hoiviin, ja erilaiset sairaudet vaativat jatkuvaa lääkitystä ja hoitoa. Tämä on kumminkin vain mummon kertoma selitys, jonka kanssa ristiriidassa ovat niin Sašan äidin kuin vaarin puheet ja ajatukset. Mikä totuus onkaan, jää lukijan tulkintojen varaan. Joka tapauksessa, sekasopan aineksina porisevat Tukholman syndroomaa ja lapsen sokeaa uskoa, maustettuna sairaalloisella pelottelulla ja solvauksilla. Soppaa hämmentää Nina Antonovna, mummo suoraan helvetistä. Kirja muistutti taannoisesta artikkelista, jossa tytärtään sairaaksi uskotellut äiti löytyikin itse kuolleena, ja valheiden vyyhti alkoi paljastua julmaksi Munchhausenin oireyhtymäksi (ja josta on tehty myös dokumentti). Ihan näin radikaaleja eivät kirjan tapahtumat ole, mutta mielenvikaiselta vaikuttavaa mummoa on lukiessa helppo inhota.

Pavel Sanajev ponnahti Venäjän nykykirjailijoiden kärkikaartiin heti esikoisteoksellaan, jonka erikoinen nimi ei voi olla herättämättä huomiota kirjahyllyssä. Haudatkaa minut jalkalistan taakse on palkittu ja kehuttu, sen huomaa nimen Googleen kirjoittaessa. Kunnia kuuluu myös kääntäjä Kirsti Eralle, ja tässä kohtaa tunnustan myös häpeällisesti tietämättömyyteni niin venäläistä kirjallisuutta kuin sen käännösmääriä kohtaan. Kirja herätti kuitenkin uteliaisuuden venäläisten kirjailijoiden inspiraationlähteitä ja kulttuuria kohtaan, joten tästä on hyvä jatkaa.

Tapahtumien kertojana toimiva Saša tavoittaa hetkittäin tilannekomiikkaa selittäessään mummon edesottamuksista, mutta takakannen esittelytekstissä mainittuna burleskina komediana kirjaa on jotenkin vaikea pitää. Kiroileva ja nalkuttava muori on myös miehensä kauhu, ja vaari kalppiikin usein karkuun "kalalle" tai ystävänsä luo. Fiktiota oli hetkittäin vaikea pitää sinä itsenään, ja ajatuksissani harhailin miettimään mitä moinen henkinen väkivalta ja nöyryyttäminen oikeasti voivat aiheuttaa lapsen psyykeelle. Myötäelin otsa kurtussa pojan kokemuksia, joissa mummo käyttäytyi kuin tulikivenkatkuinen narsisti.

Lukiessa jännitin, huusin mielessäni "ei, ei!" ja luin vauhdilla kääntääkseni sivuja rivakkaan, tietääkseni nopeasti miten poikaparan kertomus päättyy. Pavel Sanajev, tuntematon henkilö naapurimaasta, sai minut sanoillaan näin sekaisin. Vau. Tätä on kirjallisuuden taika!

"Ihanko totta minä nyt istun penkille kuten kaikki muutkin, laitan polven toisen päälle ja syön kokonaisen jäätelön? Se ei voi olla totta. Syön, pyyhin huuleni ja heitän paperin roskikseen. Mainiota!Mummo osti kaksi eskimoa. Ojensin jo kättäni, mutta hän laittoi toisen niistä kassiinsa, toisen avasi ja alkoi syödä.- Annan sen sinulle kotona teen kanssa, muuten mätänet taas kokonaisen kuukauden, hän sanoi, istuutui penkille, laittoi polven toisen päälle, söi eskimon, pyyhki huulensa ja heitti paperin roskikseen."

Tässä on epäilemättä yksi vuoden mieleenjäävimmistä lukukokemuksista. 

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Merete Mazzarella - Elämän tarkoitus

KIRJA. Merete Mazzarella - Elämän tarkoitus. Tammi. 2017. 253 s.

Elämän tarkoitus. Siinäpä niin suureellinen ja abstrakti kirjan aihe, ettei yli kaksisataa sivua mukanaan pitävää tekstiä synny keltä tahansa. Merete Mazzarellan luoma kokonaisuus on kuitenkin toimiva, ja lukijan uteliaisuus herätetään jo johdantotekstissä; kirja alkoi hahmottua tekijälleen muuan puhveleihin liittyvän historiantapahtuman ympärille. Mitä kummaa? Tartuin kirjaan osaamatta lainkaan odottaa, mitä tuleman pitää.

Elämän tarkoitus on jaettu kahdeksaan osaan otsikoilla Maailmankuvasta, Sattumasta, kohtalosta ja valinnasta, Pahuudesta, Anteeksiannosta, Surusta, Myötätunnosta, Hyvästä elämästä ja Credo. Jokaisesta ajatuksia, mutta myös paljon kysymyksiä. Olemmehan näiden edessä aina keskeneräisiä, vailla lopullista totuutta ja tietämystä.

Mazzarella toivoo alussa, että lukija tarttuisi ensimmäisenä Maailmankuvaa käsittelevään osioon, jonka jälkeen ei ole väliä, missä järjestyksessä kirjan lukee loppuun. On viimein puhvelien tarinan aika.

Lumouduin ja tunteilin, kun kirjailija kertoi crow-intiaanien elämän keskipisteenä ja elinehtona olleista biisoneista ja siitä, kuinka nuo eläimet tapettiin valkoisten toimesta viimeistä sorkkaa myöten, alistaen täten intiaanit reservaatteihin. Mitä tapahtuu, kun ihmiseltä viedään näin tärkeä osa elämää, elinkeino? Intiaanien maailmankuva murtui raa'asti, kun henkisen, yhteisöllisen ja ravinnollisen elämän kulmakivi oli hävitetty sukupuuton partaalle. Vanhan crow-naisen tiedetään toistaneen: "Elän elämää, jota en ymmärrä".  Elämä reservaatissa jatkui, mutta vailla tarkoitusta.

Tämä osa kirjaa pinttyi mieleen pysäyttävän ja sydäntäsärkevän epäreiluuden tähden. Mutta ajatukset jatkuvat. Mitä tarkoittaa merkityksekäs elämä yksilötasolla? Yhteisönä, kulttuurillisesti? Kirjailijan omakohtaiset kokemukset lomittuvat teemoja käsittelevien tekstien lomaan kiehtovasti ja persoonallisuutta tuoden. Lukija pysäytetään kerta toisensa jälkeen suurilla ja pienillä kysymyksillä.

Olen varsin pohdiskeleva luonne, joten kirja oli täydellinen seuralainen hiljaiseen, yksin vietettyyn lukuhetkeen. Pulssi laski varmaan olemattomiin. Poimintoja omaan päiväkirjaan kertyi roimasti, kuin myös jatkoajatuksia Mazzarellan esittämiin asioihin. Kirjan kanssa syntyi kirjaimellisesti vuoropuhelua ja keskustelua, se oli kuin pieni filosofian kurssi arjen keskellä. 

Mikä on elämäsi puhveli?
"Voin muistella ja kertoa paljon lisää sodista tai hevosvarkauksista. Mutta kun puhvelit katosivat, meidän sydämemme vajosivat maahan emmekä saaneet niitä enää takaisin. Sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Juuri kukaan ei laulanut" - Crow-päällikkö Plenty Coups

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhani Sokka - Playmore


KIRJA. Juhani Sokka - Playmore. Arktinen Banaani, 2016. 95 s.

Playmore pilailee pelaajien arkielämän kustannuksella hulvattomin kääntein. Huumori on sen verran lokeroitunutta, että mahdollisesti kaiken irti saadakseen on oltava itse pelaamista harrastava tai skeneä muutoin tunteva. Oiva lahjaidea siis (kotimainen vieläpä!) tälle kohderyhmälle.

Nimihahmo John Playmore on antaumuksella lajille itsensä uhrannut mies, jonka todellisuus ja pelien vaihtoehtomaailma sekoittuvat joskus keskenään. Hän elää kuitenkin onnellisessa asemassa, sillä sekä ystävät että tyttöystävä Elaine jakavat saman harrastuksen. Tinkaa syntyy siitä, kenen vuoro on pelata, kuka päihittää kenet, tai tuliko törsättyä liikaa pelikaupassa. John ja Elaine ovat pariskunta, jonka elämästä lukija voi tehdä helposti lisäpäätelmiä: synttärikakut leivotaan varmaan konsoliohjaimen muotoiseksi, ja mahdolliset lemmikkieläimet nimetään Marioksi tai Luigiksi. He uppoutuvat rakkaaseen elämäntapaansa, joiden kommelluksista tulee lukijallekin sisäpiirivitsejä.



Playmore on Juhani Sokan esikoisalbumi, ja kustantaja Arktinen Banaani sarjakuvafanien yksi parhaista ystävistä. Kovakantinen ja 95-sivuinen kirja oli helppo hotkaista kerralla, mutta se on hupaisaa selailtavaa myös satunnaisesti, stripeittäin sieltä täältä. 

Hahmot ovat persoonallisesti piirrettyjä, ja erityistä hilpeyttä aikaansai ero Johnista silmälasit päässä ja ilman laseja. 

Johnin intohimoa ja mieltymystä vanhoihin peleihin voi ymmärtää kuka tahansa, joka on jonkin nostalgisen keräilyn tai harrastuksen lumoissa. Monta versiota samasta kohteesta ei ole mitenkään tavaton hankinta, ja säilytystilasta on krooninen pula. Kokoelmaansa joutuu silloin tällöin myös puolustelemaan ystäville tai sukulaisille. Piirtäjä on selvästi hahmonsa elämän ytimessä monella eri tasolla, ja se tuo tilannekomiikkaan omat värinsä.



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Jari Peltonen - Kylmälän murhat: Sokea hieroja

KIRJA. Jari Peltonen - Kylmälän murhat: Sokea hieroja. Otava, 2016. 125 s.

"Meillä on siis vainaja ilman mitään papereita. Mies on pukeutunut kalliisiin merkkivetimiin ja makaa kuolleena keskellä kesää vesisateessa bussipysäkillä häkämyrkytykseen kuolleena. Onko kellään ideoita?"

Kylmälä on kylä, jossa poliisia työllistää lähinnä paikallisten baaritappelut. Kun bussipysäkiltä löytyy kuolleena kalliisti pukeutunut sokea mies, joutuu virkavalta ymmälleen. Kyselykierros kyläläisten keskuudessa ei tuota minkäänlaista lisätietoa mysteerimiehen henkilöllisyydestä, eikä lehti-ilmoitus liioin. Poliisin suorittaessa perusteellisia tutkimuksiaan varakkaiden miesten rouvat kauhistuvat tahoillaan nähdessään kuvan sanomalehdessä.

Jari Peltonen on graafikko ja sarjakuvapiirtäjä, joka asuu osan vuodesta sarjakuva-albuminsa nimipaikassa. Länsiväylä-lehden nettisivuilta löytyy hauska artikkeli, jossa Peltonen kertoo Kylmälän murhien syntyyn vaikuttaneesta ajatuksesta.
"-Ystävien kanssa kerran puhuttiin televisiosarjasta Midsomerin murhat ja vitsailtiin, miten ihmeessä sarjan britti-idyllin kylässä voidaan murhata ihminen per viikko. Jos Kylmälässä olisi näin, ei täällä uskaltaisi asua kukaan", dekkaripiirtäjä nauraa. Toden totta tragikoominen ajatusleikki. Sarjakuvan luomassa vaihtoehto-todellisuudessa kaikki on mahdollista!

Sokea hieroja aloittaa Kylmälän murhat-sarjan. Sen omien Facebook-sivujen mukaan Kyläkauppias katoaa-nimisessä kakkosalbumissa on luvassa jotain kansainväliseen lihamafiaan liittyvää, ja sneak peak-kuvien myötä olo muuttuukin malttamattomaksi lukemaan pääsyn odotteluksi. Kaikesta tästä on helppo enteillä kotimaista sarjakuva-antia, joka kestää kyllä useamman lukukerran mutta jonka jatkoa odottaa jo edellisten kansien sulkeuduttua.

Murhaa tutkivaan poliisikaksikko Väinöön & Calleen on helppo tykästyä. Jälkimmäinen on tunnontarkalta ja rehdiltä vaikuttava mies, joka suomenruotsalaisuuttaan puhuu välillä kaksikielisesti. Väinö Vaitinen on partneriaan suurpiirteisempi ja rennompi, mies joka silloin tällöin nollaa ajatukset ja stressin kantabaarissa mutta on välittömästi valmis toimimaan, mikäli tilanteet sitä edellyttävät  —jopa rapulassa.

Erityisen onnistuneena koin tunnelman välittymisen, joka muuttuu eläväisesti juonen mukana. Huumoria ja tilannekomiikkaa ei Kylmälästä myöskään puutu. Dekkari sarjakuvamuodossa on viihdyttävä keino livistää tästä hetkestä, tosin ei käy kieltäminen etteikö Sokeaa hierojaa olisi helppo kuvitella myös romaanina. Kuvallisen kerronnan keinoin rikoskirjallisuuden ystävä saa toisenlaisen tavan kokea ajatuksia haastavan mysteerin ratkomista. 


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Agatha Christie - Salaperäiset rukiinjyvät


KIRJA: Agatha Christie - Salaperäiset rukiinjyvät. WSOY, 1982. Alkup. A Pocket Full of Rye, 1953. 264 s. Oma ostos.

Salaperäiset rukiinjyvät julkaistiin alkuperäisnimellään A Pocket Full of Rye vuonna 1953, ja kuten Christien kirjoissa usein, aikamatka englantilaiseen kartanoon hovimestareineen ja sisäkköineen on tälläkin kertaa antoisa. Hahmojen pidättyväinen ja hienostunut käytös kätkee taakseen suuria salaisuuksia.

Tarinan keskiössä oleva varakas Fortescuen perhe on ironisen itseriittoinen joukkio. Omapäinen ja voimakastahtoinen isä johtaa yritystään riskialttiisti ja muista välittämättä.  Kotona odottaa nuorikko vaimo, jonka motiivit avioliitolle ovat kaikkien tiedossa. Jälkikasvusta veljeksistä toinen tietää isänsä hoitavan liikeasioitaan aivan väärin, ja toiselle tärkeintä on ainoastaan päästä seikkailemaan. Vain kiltisti käyttäytyvä sisko alistuu isänsä uholle. Koko muu perhe joutuu suurennuslasin alle, kun Rex Fortescue kuolee työpaikallaan juotuaan kupillisen teetä. Äkkiväärästä perheenpäästä ei juuri kukaan pitänyt, ja perintösummien suuruus langettaa motiivin useammalle. Murhatutkimusta johtava tarkastaja Neele saa avukseen myös neiti Marplen, joka jää päättelemään tapahtumien kulkua taustalle, ollen merkittävässä osassa vasta kirjan loppupuolella.

Salaperäiset rukiinjyvät on suomennettu 1982, ja se sisälsi muutamia varsin huomiota herättäviä lauseita (ei missään nimessä häiritseviä, lähinnä hupaisia). Yksi lemppareistani oli rouva Fortescuesta useamman kerran käytettty sana himonamu. Nainen oli näet kovin miehenkipeä, ja olemus täynnä vastakkaiseen sukupuoleen vetoavia piirteitä. Sanavalinta herätti hilpeyttä, mutta eiväthän Christien kirjat vakavia olekaan, päinvastoin. Olisi hauska tietää, mikä oli englanninkielinen versio. Käännöskukkanen oli ehkä tullut myös lauseen "En voi auttaa sitä" kohdalla, kun alkuperäinen on oletettavasti kuulunut I can't help it. Osuvampi muoto kontekstissaan olisi ehkä ollut "en voi sille mitään". Nämä olivat kuitenkin harmittomia ja harvoja huomioita, joihin tarrautuu silkasta uteliaisuudesta kieltä ja kääntämistä kohtaan.

Christiet ovat aina hyvin nopealukuisia. Jokin niiden yleisessä tunnelmassa, sympaattisessa (jo edellä mainitussa) huumorissa, nokkeluudessa ja hahmojen rakastettavuudessa saa ahmaisemaan kirjat hetkessä. En ole vielä koskaan lukenut kirjailijan alkuperäiskielisiä teoksia, ja olisikin hauska kokeilla, kuinka tutut tunnelmat silloin välittyvät. Siinäpä tavoite tälle vuodelle.

Kesä ja dekkarit ovat jälleen täällä.

****
Neljännen kerran järjestettävä Dekkariviikko on alkanut tänään, ja blogeissa sekä sosiaalisessa mediassa tunnisteella #dekkariviikko löytyy varmasti lukuvinkkejä rikosten ja mysteerien ystäville!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

JP Koskinen - Helmikuun kylmä kosketus



KIRJA. JP Koskinen - Helmikuun kylmä kosketus. Crime Time, 2016. Arvostelukappale

"Minulle riittää, että totuus valkenee heille silloin, kun se on liian myöhäistä. Se on aina hetkistä paras."

Kaupunginjohtajan poika katoaa, mutta perhe ei halua tapauksesta poliisiasiaa. Kolmenkymmenen asteen pakkaset paukkuvat, eikä rikoskaan hyisiä piirteitä paljastaessaan lämmitä.

Helmikuun kylmä kosketus on viime syksynä julkaistu Murhan vuosi-sarjan toinen osa, jota kirjailija JP Koskinen rakentaa kuukausi ja kirja kerrallaan. Tammikuun pimeä syli ilmestyi niin ikään vuonna 2016, ja seuraava, Maaliskuun mustat varjot, on tullut ulos tämän vuoden alussa. Konsepti on varsin mielenkiintoinen ja lukijan näkökulmasta erittäin koukuttava. Kalenteri on teeman mukaisesti osana jokaista kansikuvaa.

Jahkailin pitkään, aloittaakko sarjaa toisesta osasta, sillä "Tammikuu" on minulta lukematta. Paljastui, ettei suoraan kakkososaan hyppääminen haittaa juonessa pysymisen kannalta, joskin syntyi ehdoton tarve saada lukea myös tuo ensimmäinen osa.

Henkilökeskiössä ovat yksityisetsivä Kalevi Arosuo sekä hänen sisarenpoikansa Juho Tulikoski. Kirjan alussa esitellään sukupuu, joka auttaa myös muiden kirjassa esiintyvien henkilöiden perhesuhteiden hahmottamisessa. Juho Tulikoski toi mieleeni vastentahtoisen Watsonin, joka auttaa enoaan tutkimuksissa, jahka jotain parempaa työtä ilmaantuu. Tapahtumat ja kokemukset muuttavat ihmistä, joten odotan todella mielenkiinnolla, kuinka hahmot kasvavat, suhteet etenevät ja vihjaillut perhesalaisuudet paljastuvat.

Hyvä dekkari muodostuu mm. ennalta-arvaamattomuudesta, ja paras lukukokemus etenkin jännityskirjallisuuden kohdalla on aina se, kun tulee kunnolla vedätetyksi. "Helmikuuta" lukiessa siirsin omat epäilykseni rikoksen tekijästä henkilöstä toiseen, ja olin jo aika varma...mutta mönkään meni! Nauratti.

Etsivä Kalevi Arosuo pureutuu herkästi dekkarinystävän sydämeen, ja salapoliisiviittauksia jatkaakseeni kutsuinkin häntä lempinimellä Hämeenlinnan Hercule Poirot. Omiin aivoihin luottava, älykkyytensä hämmäntäessä muiden reaktioista nauttiva ja ovela mies toi usein mieleeni belgialaiskollegansa, jonka seikkailut ovat tuttuja lapsuudesta lähtien luettujen kirjojen pohjalta. Tämä toi uuteen teokseen jotain tuttua, joka tuntui kotoisalta.

Maaliskuun mustat varjot jatkaa Kalevin ja Juhon edesottamuksia. Säät alkavat kaiketi hiljalleen lämmetä myös täällä todellisessa elämässä, samalla kun Murhan vuoden edetessä rikostapaukset toivottavasti vain kuumenevat entisestään kesää kohti mentäessä!

Yle Kirjojen Suomi: Kirsi Kunnas - Tiitiäisen tarinoita (1957)

Kuinka leivänmurusesta taiotaan limpun kokoinen, tai miten kirahvin saa mahtumaan taskuun? Voiko kana vetää hevosta kärryissä? Nämä ja ...